Vieraile Elämys Ämmin nettisivuilla

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Mascarpone-Britatorttua, ole hyvä!

Keskikesän raikkaanmakea herkku syntyy Mascarponella ja marjoilla täytetystä Britatortusta.
Tämä ihana klassikko muuntuu vuodenaikojen mukaan ja on aina yhtä herkullinen.
Tässä kesäversioni:


Ohje:
125 g voita
1 dl sokeria
3 keltuaista
1 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa pehmennyt voi ja sokeri vaahdoksi, lisää keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Lisää vuorotellen maito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Leikkaa leivinpaperi ja pingota kahden irtopohjavuuan pohjalle, voitele reunat. Jaa taikina vuokien pohjille.

Tee marenki:
3 valkuaista
1,5 dl sokeria
1 tl vanilijasokeria
Päälle mantelilastuja

Vatkaa marengin ainekset kovaksi vaahdoksi, jaa vaahto pohjien päälle, ripottele mantelilastut. Paista 175 asteessa noin 30 min.



Kun pohjat ovat jäähtyneet, irroita. Toinen alimmaiseksi ja täytteeksi:

100 g mascarponejuustoa
1 dl kermaa
tomusokeria makeutukseen
hyppysellinen vanilijasokeria
puolen sitruunan mehu
runsaasti tuoreita marjoja: mustikoita, vadelmia, viinimarjoja, mansikoita

Vaahdota kerma, lisää muut aineet, viimeiseksi marjat varovasti sekoittaen.

Lisää pohjalle täyte, nosta toinen marenkikakku päälle.

Koristele tomusokerilla, syötävillä kukilla ja sitruunamelissan lehdillä.




Nautitaan kauniissa kesäillassa hyvien ystävien kera.



Hyvä Brita tekee onnelliseksi
 sekä aivot että vatsan...
Herkkuhetkiä Sinulle!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Vadelmaveneellä...





"Viheltäkää tuulta,
moni merimies on hukkunut tyvenellä..."
-Muumipappa-

Näissä upeissa tunnelmissa,
ihanaa alkavaa viikkoa ystäväni!
t. Sanna



keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Tunteella ja tuurilla: Parisuhdeleiri 3/3



 Tästä siis lähtee Tunteella ja tuurilla-parisuhdeleirimme
 kolmas ja viimeinen osa:

"Vedenpaisumusta odotellessa"

Kun aloitimme rakentamisen seitsemän kesää sitten,
tarkoituksena oli räjäyttää ihan vähän kulmasta...
Alla kuvia mitä tarkoittaa "ihan vähän kulmasta".
Jo silloin päätin että mikäli jonakin päivänä vielä talon rakennamme,
 se tehdään paalujen päälle.
Mutta mikäli mahdollista,
tämä on ainoani...


(eteläpäädyn pyöreät kivet jo lähes kohdallaan)

Tänä keväänä 
eteläpääty oli vielä pahoin kesken.
Meillä oli kylpytynnyri, joka ei sopinut millään lailla puutarhaan ja luonnollisesti
meillä oli vielä ylimääräisiä kiviä...


Tästä ajatus siis lähti....
rakennamme veneen seuraavaa vedenpaisumusta varten...
Koskaan ei voi tietää mikä on edessä...




 Ja  rakennamme niin pitkän aidan,
 että saamme verkot kuivumaan kun vesi alkaa nousta...


Kiinnitämme verkkoon korkkeja....


 Teemme veneestä omannäköisen ja
saamme paljun näin verhoiltua.


Koristelemme Dimma II oman pelastusrenkaan
-tottakai!


Saimme vanhasta 30-luvun norjalaisesta troolarista kaasukahvan,
joten vauhtiakaan ei tule meiltä puuttumaan...



 Sisustimme köysillä, huovilla ja tyynyillä,
lyhtyjä unohtamatta...



Kun vauhti oikein kiihtyy, 
juomat pysyvät pystyssä niille varatussa telineessä...



Veneen ohjattavuus paranee huomattavasti
kun siinä on asianmukainen ruori...



Sekä ankkuri mahdollista maihinnousua varten...

Nyt on pihasta sitten viimeinenkin nurkka raivattu.
Emme ole laskeneet tehtyjä  työtunteja
ja varmasti parempi niin.
Tällä parisuhdeleirillä on siis viihdytty jo useamman vuoden ajan.
Rakentaminen on monille parisuhteen koetinkivi.
Meille kahdelle maamyyrälle se on kuitenkin sopinut, ajatukset ovat olleet yhteisiä ja
hauskoja hetkiä on koettu yhdessä.


Olo on tällä hetkellä vähän haikea,
niin paljon on kiviä käännetty, kannettu ja maata siirretty.
Haaveena on elää hetkiä, joissa
raaskisimme joskus istahtaa
ja nauttia tuloksista.


Kiviin on näinä vuosina kehittynyt "viha-rakkaus-suhde"...
Tienviertä kulkiessani katselen kauniita kiviä ja
mikäli joskus poikkeat meillä,
voit tuoda tuliaisiksi vaikkapa
kauniin pyöreän kiven...


Parisuhdeleiritunnelmissa,

Sanna ja Timo




maanantai 21. heinäkuuta 2014

Ammattikalastajan matkassa

Kuulun niihin onnekkaisiin,
 joiden ystäväpiiriin kuuluu ammattikalastaja.
Näin saan kutsutettua itseni ainakin kerran kesässä mukaan
rysälle silakoita haavimaan.


Tämän kesän mukava kalaretki on nyt takanapäin.
Rysällä oli tunnelmaa:
Tuulisesta säästä huolimatta
merenkultaa nostettiin rivakkaan tahtiin,
tiimityönä kalalaatikot täyttyivät sukkelaan ja
hauskoja tarinoita kerrottiin työn lomassa.


 Arvostukseni kalastajien, kuten muidenkin alkutuottajien ammattia kohtaan on noussut joutuisaan.
Ihailen niin maidontuottajan kuin kalastajankin 
suhdetta työhönsä, joka on enemmänkin elämäntapa:
Se on useimmiten periytynyt jo usean poven takaa isältä pojalle.
Paljon raskasta työtä, 
 huonossa säässä, vaikeissa työasennoissa ,
työaika alkaa aikaisin aamulla ja
päättyy illalla myöhään.


 Ammattikalastajia on saaristomeren alueella tällä hetkellä enää 290,
joista päätoimisia 89.



Palkaksi retkestä sain hyvän mielen ja ämpärillisen 
parasta saaristomeren silakkaa.
Ei siksi että olisin jotain sen eteen tehnyt,
mutta tällä kertaa en hävittänyt jäälapiota ja
olin muutenkin poissa rysällä ahkeroivien miesten  tieltä.


 Kalasaalis muuttuu maukkaaksi herkuksi paistinpannussa 
monen monituista kertaa...


Kiitos Juha!
lukemattomat kerrat olet auttanut aloittelevia merimiehiä,
kuskannut merelle ja saariin kun lapset olivat vielä pieniä,
neuvonut ja selittänyt,
ottanut mukaan talvella verkoille ja 
kesällä rysälle,
antanut laituripaikan ja
huolehtinut että meillä maakravuilla on kaikki hyvin.
Hädässä olisimme olleet ilman sinua!


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tunteella ja tuurilla: Parisuhdeleiri 2/3

Hei!
Parisuhdeleiri postauksemme on päässyt kakkososaan:
"Korkeuseroja"


Tonttimme sijaistee kylän korkeimmalla kohdalla,
ja sitä hankittaesta oli jo selvää että räjäytyksiä,
 korkeuseroja ja kovaa työtä emme voi välttää.


Rappusia ja kivetyksiä on rakennettu jo kuuden vuoden ajan.
 Tutut tuntevat meidät ikuisina kivenkantajina,
 mutta lopulta saimme viimeisetkin rappuset pihallamme valmiiksi.


Olin ensin sitä mieltä,
 että tämä kaltevuus oli niin olematon,
 ettei näitä rappusia olisi tarvittu.
Nyt kun ne ovat valmiit,
myönnän auliisti olleeni väärässä:
Korkeuseroa on yllättävänkin paljon.



Kun ikäännymme,
liikkumiseen kiinnittää enemmän huomiota.
Tämän lisäksi yksilölliset ja kulutusta kestävät
 kiviportaat ovat myös kauniit ja ajattomat.
(Lue: talon rouva sai uusia kukkapurkkien paikkoja)



Tältä siis näyttää valmis eteläpääty,
seuraavassa postauksessa sitten vielä
sitä vedenpaisumuksen odottelua ja
kuvia siitä mistä tämä kaikki oikeastaan alkoi...

Ihkua viikkoa kamut!
Se on kesän lämpimin viikko luvassa...
t. Sanna



Parisuhdeleirin kaunis ajatus
alkavalle viikolle:

"Jätä pullon pohjalle tilkkanen,
jätä yksi kortti hihaan,
jätä nauru kansoittamaan yksinäinen huone,
jätä tuoksu yöllä tyynyliinaan,
jätä jotain pientä kasvamaan järkyttävän suureksi,
jätä niin paljon itsestäsi,
ettet enää koskaan ole kokonainen."
-Tommy Tabermann-

(nämä upeat yökuvat napsin lauantaina yönä hämeen takamailla...
onneksi ei karhu syönyt!!!)

torstai 17. heinäkuuta 2014

Pientä irtiottoa


Tänä kesänä lomailu jää valitettavan vähiin,
sillä suurimman osan kesälomasta lohkaisee
ruska-aikaan tehtävä Karhunkierros ja Hurtigruten-risteily kauniissa
 Norjan vuonomaisemissa.


Välillä on kuitenkin vaihdettava vapaalle,
irroitettava köydet ja annettava tuulen kuljettaa.
Pitkällä viikonlopulla ehtii kokea jo monenlaista
kun avaa aistit ja antautuu saariston vietäväksi.


Lauantai-iltana lähdimme kolmen päivän
 purjehdukselle lähivesille.
Sää oli vaihteleva,mutta tuulet suotuisat.

Irtiottomme parhaita tunnelmia:



Kalakeittoa, ole hyvä...


Tiskejä ei pääse pakoon mihinkään,
mutta nopeaan ne kuivuvat meri-ilmassa...


Iltarusko Bockhomenin edustalla.


Sateen ensimmäiset pisarat ennen ukkosmyrskyn puhkeamista. 
Ankkuriköysi valitti tuulen voimasta,
mutta piti kuitenkin hyvin.


Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.
Itätuulta 12 m/s.
Täysin purjein kohti tuntematonta...


 Helsingholmin pienessä ja ystävällisessä vierasvenesatamassa oli tunnelmaa:
paikka kylpi iltapäivän lämmössä ja raukeudessa.
Palvelu oli ystävällistä ja vieraanvaraista.
Isäntäperhe myi kotona leivottuja leivonnaisia ja
pyydystämäänsä kalaa.
Luontopolkuja, kotieläimiä ja saariston rauhaa...


ä

Yksinkertaisesti...
Paratiisi maan päällä...

Ihanaa viikonloppua kamut!
t. Sanna