Villasukat viipottaa...

Iloista uutta vuotta ja

 topakat tammikuun terveiset Elämys Ämmistä,
 Sauvon Haarakallionmäeltä!

Täällä meillä kuljetaan kohti suurta haavetta:
Pelkkä menolippu Pariisiin syksyksi on hankittu ja 
kävelytreenit kohti Coaminoa ovat täydessä käynnissä.
Jokapäiväisen kävelyn myötä haave konkretisoituu.

Harjoitukset jäivät kuitenkin pienelle tauolle kun
Ämmi sairastui viikonloppuna  flunssaan.

Nyt on otetaan kahden askeleen sijaan yksi.

Istutaan nuotiolla, katsellaan tulta ja
herkutellaan tulisella keitolla.
Tunnelmoidaan ja hidastetaan...

Jouluksi piti valmistua useammat kissasukat,
mutta kiireiden keskellä kutominen unohtui.

Eilen kuitenkin valmistuivat  ensimmäiset.

Hiljaa hyvää tulee...

Sukkaruno

Unhoon jääköön ruusut, kukat,

annetaan lahjaksi villasukat.

Vähemmän niillä on näyttöä,

mutta paljon enemmän käyttöä.

Pakkasherrakaan ei voi mitään,

eikä niitä tarvitse säästäen pitää.

Sitten kun kuluvat rikki,

neula ja lanka on ainoa tikki.

Toivottavasti ne kauan kestää

ja jalkoja kylmenemästä estää.

Niissä ei ole mitään haittaa,

huoleti ne voi jalkaan laittaa.

Jos sukat menevät liian liki,

silloin syntyy jalkahiki,

vettä ja saippuaa käytettävä ois,

pesten lähtee hajut pois.

-Mirjami Isohanni-

Tammikuussa taaperretaan,
villasukat viipottaen,

hyristen hyvää oloa...

t. Sanna

Ps. Mikäli haluat liittyä seuraani nuotiolle,
olet sydämellisesti tervetullut meille.
www.ammila.fi