Vieraile Elämys Ämmin nettisivuilla

Nuorcamino del Sauvo

lauantai 19. syyskuuta 2020

Apostolin kyydillä päästä varpaisiin osa II: Sodankylästä Syötteelle



 Terkut Syötteeltä!

Nyt ollaan kävelty jo lähes viisi viikkoa, 

napapiiri on ylittetty, 

Lappi on vaihtunut Pohjois-Pohjanmaaksi ja 

kilometrejä on takana yli 780.

 Olemme saapuneet puolenvälin krouviin

 Pikku-Syötteelle ja vielä hymyilyttää 😀...

Nyt tuntuu hyvälle pitää matkan toinen välipäivä.

Sodankylän jälkeen matkamme jatkui 

Luostolle pieniä, kivisiä polkuja pitkin. 

Matka Yliluoston autiotuvalta Luostolle oli tähänastisen reissumme rankin rasti: 

Tihkusateessa ja kivisessä maastossa taival taittui uskomattoman hitaasti.


 Seitsemässä tunnissa etenimme vain 

13 km.

Kun märkinä, väsyneonä ja illan hämärässä

saavuimme Lapland-hotelliin,

saimme erinomaista ruokaa ja

tähänastisen reissumme parhaan aamiaisen. 

(Kuvassa suklaakakkua ja tattijäätelöä)

Suosittelemme!

Aamun valjettua suuntasimme 

Ametistikahvilan kautta kohti Pyhää.

Poluilla tapasimme monia mukavia kulkijoita, joiden kanssa oli ilo vaihtaa tarinoita. 

Ennen Kemijärveä poikkesimme

 Tapionniemen kylätalolla.

Voi mikä ilo ja tekemisen meininki siellä olikaan! Ei syyttä valittu vuoden 2019 lappilaiseksi kyläksi.

Tapionniemeen olisi mieluusti jäänyt

pidemmäksikin aikaa ja sinne palaamme varmasti!


Kemijärven jälkeen ohitimme napapiirin ja matkamme jatkui Luusuan aurinkoisten järvimaisemien kautta Auttiin.


 

Auttin kyläkartanossa hyvin nukutun yön jälkeen oli aika lähteä kohti Korouomaa.

Ei kuitenkaan mummobussilla,

vaikka se kutsuvalta näyttikin....

Korouoman rotkolaakso on Euroopan

syvimpiä maavajoamia ja se on

mitä upein patikointikohde,

jääkiipeilijöiden mekka ja myös 

Poika ja ilves-elokuva on kuvattu näissä maisemissa. 




Kahden Korouomavuorokauden jälkeen
suuntasimme Posion kautta UKK-reitille 
kohti Syötettä.
Taival oli pitkä, kostea ja
paikoitellen vähän kuljettu.
 


Tämä osa retkeämme on ollut täynnä iloisia kohtaamisia. 

Timon syntymäpäivää (ja Seijan myös) vietimme Seijan ja Joukon viihtyisässä asuntoautossa.

Matkalla Korouomaan tapasimme yllätäen myös Mamiat Sauvosta ja jo samaksi illaksi pääsimme Maijan ja Klasun vieraaksi Korouoman piilopirtille, missä vietimme mukavan ja herkullisen illan, yön ja aamun. 

(Klasu keittää muuten verrattoman hyvää "kiuaspuuroa"...)

Saimme kutsun myös Leenan, Jarin ja Hemmo-koiran vieraaksi upeisiin Posion järvimaisemiin. Saunaa, hyvää ruokaa, puhtaat lakanat ja käynti Riisitunturin huipulla.

Hyvä oli vaeltajien jälleen jatkaa matkaa hyvin levänneinä! Suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta!

Aivan mahtava yllätys kohtasi meidät myös Posiontien varressa kun Saarisen Timo seisoi tienvarressa tyttärensä kanssa.  Timo on tuttumme Portugalin Caminolta ja hän toi meille pienen palan Espanjaa: pullon Pinot Noiria, patonkia,  vuohenjuustoa, Manhcegoa ja Jamon Serranoa.



Olemme saaneet useita yhteydenottoja tutuilta, jotka ovat matkalla pohjoiseen. Nämä ovat luvanneet auttaa mikäli jotakin vaelluksella tarvitsemme.

Nämä kohtaamiset ovat olleet meille ikimuistoisia kuten tämä matkakin.  

Ne kertovat ihmisten sydämellisyydestä ja huolenpidosta.

Vaikka välillä on ollut todella kylmää ja sateista

ja tie tuntuu olevan pitkä kuin nälkävuosi, näiden kohtaamisten voimalla olemme kulkeneet hymyssä suin eteenpäin. 

Kun väsyneenä ja märkinä saavuimme Syötteelle, saimme mitä parhainta palvelua:
Luontokeskuksessa, keskusvaraamossa,
kaupassa ja hotellissa.
Nyt on aika pitää välipäivä:
huoltaa tarvikkeita,  syödä ja nukkua hyvin.
Na nauttia siitä, että matkan puoliväli on taittunut.
Mutta ennen kaikkea siitä, 
että toinen puoli on vielä edessä!

Hyvää viikonloppua sinulle!
T. Sanna ja Timo 




torstai 3. syyskuuta 2020

Apostolin kyydillä päästä varpaisiin: osa I Nuorgamista Sodankylään

 Hei!

Reilut kaksi viikkoa ja 450 km on nyt takana ja matka on toden totta ollut elämyksellinen.


Lähtö Turun rautatieasemalta kohti Rovaniemeä, josta matka jatkui bussilla Nuorgamiin.

Täältä tullaan seikkailu!


Illalla tavoitimme
Euroopan unionin pohjoisimman pisteen ja pienessä tihkusateessa  lähdimme kohti kotia!



Ensimmäisen yön vietimme kodassa ja aamulla suuntasimme kohti Kaldoaivin erämaata.


Reitti oli haastava, mutta kaiken vaivan arvoinen. 


Viisi päivää erämaassa: 
Kiipeämistä ylös ja laskeutumista alas, suota, kivikkoa, juurakkoa ja taas suota.
 Ja hiljaisuutta, luonnonrauhaa ja 
satunnaisia vaeltajia matkamme varrella.
Kaldoaivi aloitti mukavasti retkemme ja 
mieli rauhoittui hitaaseen matkantekoon.


Sevetin Baarin Riitta ja Kari toivottivat 
väsyneet vaeltajat tervetulleeksi.
Sauna, puhtaat vaatteet ja lämmintä ruokaa... voiko ihmisen lapsi olla onnellisempi 😊
Kiitos huolenpidosta Sevetin väki ❤



Saimme nukkua lappilaiskodassa ja aamulla oli hyvä jatkaa levänneenä matkaa.

Kun Nuorgam, Kaldoaivi ja Sevettijärvi jäivät taakse, mieli palasi vielä erämaahan ja lappilaisiin tarinoihin, joita Sevetin Baarin Riitalta ja Karilta kuulimme.

 Hyvä oli kuunnella sateen laulua ja sääskien konserttia Suprun kauniin järvisessä maastossa. Siellä oli ihmisen hyvä levätä 🙏.


Matka jatkui lukemattomien pienten järvien koristamalla tiellä.

Hauska kohtaaminen tapahtui lounastauolla Nitsijärven lounaspaikalla, jonne oli saapunut etelän kalamiesporukka 
Jackrussel-laivakoiransa kanssa.

(Vaelluskahvit tarjoaa K-market Sauvo)

Sunnuntaina 23.8 kohtasimme ennen Väylän kylää matkallamme suden.
Se jolkotteli verkkaasti piennarta pitkin ja meidät huomatessaan pysähtyi ja 
katseli meitä ja väisti sitten metsään.


Sateisen ja ukkosen täyttämän yön jälkeen märän leirin purku ja matka jatkui kohti Lapponia lomakylää saunomaan ja kuivattelemaan tarvikkeita. 


Tiistaina kävimme Pielpajärven erämaakirkossa. Vanha polku oli osittain häipynyt mutta vanhoja pitkospuun jäänteitä oli vielä näkyvissä. 
Vanha polku oli paikoin hyvin soista,
 mutta maisema oli kaunis. 
Paluureittimme käytössä oleva kirkkopolku 
oli kivinen, juurakkoinen ja raskas. 
Mutta käynti oli ehdottomasti käynnin arvoinen.





Keskiviikkona pysähdyimme lounastauolla Karhunpesäkivellä.
Miten hyvältä maistuikaan lohikeitto ja
 hillaletut kuivamuonakauden keskellä.

Telttayö "Aurora View Pointissa"


Ivalossa poikkesimme pikaisesti Apteekissa ja lounaalla ja aurinkoisen päivän iloksi jatkoimme saman tien matkaa. 

Yövyimme kymmenisen kilometriä ennen Saariselkää kauniin puron varrella ja ensimmäinen pakkasyö 
pääsi yllättämään meidät. 
Aamulla -3 ja teltan tarppi ja varvikko kuurassa.


Raikkaan aamun jälkeen Saariselän museotielle ja iltapäivällä majoittumaan hotelliin. 


29.8 Suomen Luonnon päivä ja Nuku yö ulkona:
Lähdimme kohti Ruijan polkua ja yövyimme Kopsuslammen laavulla. 



Ulkona nukutun yön jälkeen matka jatkui kohti Nattasia välillä suota myöden, välillä ylös kiiveten, välillä alas kavuten.
Polku oli täälläkin kovasti kivistä
 ja paikkapaikoin vaikea kulkuista.

Sompion laavulla meidät yllätti valokuvaaja, 
joka toi tullessaan Samsyn terveiset. 

Ilta oli jo myöhäinen kun vihdoin pääsimme Vuotson majalle.  


Siellä meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja pääsimme vielä pitkän päivän päätteeksi saunaan.

Ja aamulla olimmekin jälleen tien päällä. 
Leveä piennar kutsui kulkijat mukaansa ja iltapäivällä Zippi ja Suhaus tarjosi matkan parhaat hillaletut sauvolaissyntyisen 
Heikkilän Pasin paistamana.


Illaksi pääsimme Kiveliön Kalan pihapiiriin telttailemaan ja pakkasyön jälkeen suuntasimme jälleen tien päälle.

Tiistaina sitten teimmekin tähän asti pisimmän kävelyn: 12 tunnin päivä tien piennarta ja matkaa kertyi 38 km. 
Väsyneenä ja illanhämärässä pystytimme teltan joen rantaan.


Keskiviikkoaamuna 2.9 oli mukava lähteä taipaleelle kauniissa auringonpaisteessa.

13 km ennen Sodankylää "erämaa" päättyi Sattasen kylään, josta alkoi upea kevyenliikenteenväylä patovallia pitkin.


Majatalo Kolme Veljestä otti väsyneet kulkijat hoiviinsa. Sauna oli lämmin ja likaiset vaatteet pestiin.

Täällä on hyvä viettää lepopäivää!
Huomenna matka jatkuu Luostolle!


Hyvää alkavaa syysviikonloppua sinulle!
T. Sanna ja Timo