Vieraile Elämys Ämmin nettisivuilla

tiistai 5. syyskuuta 2017

Camino - suuri haaveeni




Vene on varmimmassa turvassa
silloin kun se on satamassa,
mutta ei veneitä ole rakennettu sen vuoksi.
- Paolo Coelho, Pyhiinvaellus


Joskus on terveellistä tehdä oman elämän inventaario:
 mistä kannattaa pitää kiinni ja mistä irrottaa. 
Ja se kannattaa tehdä etukäteen,
 eikä vasta sitten, kun kaikki pelimerkit on jo käytetty. 
Ja kun haluaa ottaa elämässään aikalisän,
 kävely on erinomainen vaihtoehto...

Suuri haaveemme on nyt toteutumassa: 
Lähdemme matkaan 11. syyskuuta,
kun tätä vuotta on jäljellä 111 päivää.
 Camino, tie odottaa.
 Kuusi viikkoa ja 800 kilometriä.

Rinkassa paikallisen apteekin sponsoroimat rakkolaastarit 
ja vaelluskengissä Tammelan kalevalaisen jäsenkorjaajan
  huoltamat jalat.


Tapanamme ei ole ollut valita helpointa tietä,
kuten ei tälläkään kertaa.
Edessä  vuoroin polttavaa aurinkoa,
 jäätävää viimaa ja sadetta,
 joka piiskaa vaakasuoraan.
 Raskas rinkka, väsynyt vaeltaja ja majatalot,
 jossa kuutisenkymmentäkin pyhiinvaeltajaa nukkuu samassa salissa.
Kaksi kulkijaa kaukana kotoa...


Mutta tällä matkalla haluan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen unohtaen hetkeksi tavoitteeni ja antaa itselleni aikaa levätä ja unohtaa oman vajavaisuuteni.
Ja kun palaamme, toivon löytäneeni pienen paratiisin pääni sisällä.
Toivon, että matka kuorii minusta kaiken vanhan ja turhan.

 

 Paolo Coelho on Brasilian menestyneimpiä kirjailijoita.
 Teokset kertovat päähenkilön matkoista ja
 niissä on runsaasti symboliikkaa.
 Coelhon esikoisromaani Pyhiinvaellus julkaistiin 1987.
 Se on tarina hänen pyhiinvaellusmatkastaan Santiago de Compostelaan. 
Evääksi matkalle otan juuri tuon kirjan ja matkaan
valmistauduin lukemalla Coelhon Accran kirjoituksia.
Annan läksiäisiksi sinullekin kauneimmat palat Accraa ja 
joitakin lumoavia kuvia Caminolta...

Sinulle, ole hyvä... 💗


Ja kun huomenna aurinko nousee,
 ei tarvitse kuin sanoa itselleen:
Aion katsella tätä päivää kuin se olisi ensimmäinen päiväni.


Aion katsella läheisiäni hämmästyneenä ja ihmeissäni -
onnellisena siitä että he ovat vierelläni ja jakavat hiljaa kanssani tunteen,


jota sanotaan rakkaudeksi ja josta puhutaan paljon
mutta jota ymmärretään kovin vähän.


Aion katsella kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa, 
varsinkin pieniä asioita johon olen jo niin tottunut,
 että olen unohtanut millainen taikavoima niihin kätkeytyy.


Nouskaa joka aamu riippumatta siitä miltä teistä tuntuu ja
valmistautukaa säteilemään omaa valoanne.
Kaikki jotka eivät ole sokeita näkevät sen loiston ja ihastuvat näkemäänsä.


Liittykää niihin jotka antavat rakkauden valon loistaa esteettä,
ilman moitteita ja kiitoksia, niin
ettei sitä estä pelko tulla väärinymmärretyksi.


Liittykää niihin, jotka laulavat, kertovat tarinoita
ja nauttivat elämästä ja joiden silmät loistavat ilosta,


sillä ilo on tarttuvaa ja löytää ratkaisun sieltäkin,
missä järki näkee ainoastaan  selityksen virheeseen.


Me menemme pidemmälle kuin kuvittelimme.
Pyrimme löytämään tiemme sinne missä aamutähti syntyy.
Ja hämmästymme huomatessamme,
että pääsy sinne oli helpompaa kuin luulimmekaan.



Kokeilkoot arkipäivän rutiineja ne jotka pitävät seikkailuja vaarallisena.
He ovat huomaava että se tappaa nopeasti.


Ja vaikka tämä olisi minun viimeinen päiväni täällä maan päällä,
 aion käyttää sen hyödykseni niin hyvin kuin suinkin,
 koska aion elää sen kuin viaton lapsi, 
kuin tekisin kaiken ensimmäistä kertaa.


Voi hyvin ystäväni,
marraskuussa nähdään!
t. Sanna ja Timo




2 kommenttia:

  1. No pääsinhän minä tännekkin kommentoimaan..:)
    Oikein hyvää matkaa teille♥ Odotan marraskuuta ja kuulumisia..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin vietän aivan liian vähän aikaa täällä. Yritän parantaa tapani ja postata säännöllisesti. Ihanaa syksyn jatkoa sinulle!

      Poista