Äitienpäivän aattona

Sinä tulit ensikertaa syliini

pienenä ja avuttomana

ja minä tunsin itseni samanlaiseksi.

Miten minä voisin sinusta

miehen tehdä,

sinusta pienestä ja avuttomasta

kun itsekkin olen samanlainen.

Sinä olit ensikertaa sylissäni

löysit rintani ja

jäit kiinni minuun

ikiajoiksi.

Me olimme yhtä, sinä ja minä.

Me kaksi: avutonta.

Sinä olit ensikertaa sylissäni

rinnallani ja

nyt tiesin mitä tekisin.

Rakastaisin.

Rakastaisin ja hellisin sinua.

Antaisin ilon silmiisi ja

sisimpääsi tunteen siitä,

että me kaksi onnetonta

tekisimme 

toisistamme voimakkaat.

Sinä siinä ensikertaa

lepäsit sylissäni

tyytyväisenä ja kylläisenä 

minusta.

Sinä tiesit ja minä,

että kyllä me kasvaisimme,

sinä mieheksi ja 

minä äidiksi.

Kasvaisimme yhdessä,

me kaksi avutonta.

-Sirkka Suomi-

Yllä  Sirkka Suomen kaunis runo, 

jonka haluan jakaa äitienpäivän aattona kanssasi.

Omat lapseni ovat jo isoja,

nuorimmaiseni täyttää tänään 19,

vanhempi on jo 23-vuotias.

Äitienpäivän aattona ajattelen lämmöllä lapsiani ja

muistelen  aikaa kun he vielä kulkivat kanssani päivittäin.

Ylpeänä voin huomata, että

molemmista on kasvanut vastuullisia aikuisia.

Ajattelen lämmöllä ja arvostaen 

äitiäni ja äitipuoltani,

sekä poisnukkuneita isoäitejäni.

Olen yksi  silmukka sukupolvien ketjussa,

en sen merkityksellisempi

tai merkityksettömämpi.

Mutta  tarvitsen käyttövoimakseni

yhteydenpitoa sukupolvien kesken.

Äidit - meissä on voimaa!

Ihanaa äitienpäivän aattoa sinulle,

huomenna juhlitaan!

t. Sanna