Lapsuuden maisemissa

 Hei!

 Syksyn kaamosdepressio vetää minua

 magneetin tavoin puoleensa.

Teen paljon töitä kotona, 

ja päivän päätteeksi jään mielelläni lepäilemään 

kynttilän valoon hyvän kirjan ja teekupin kanssa.

Nousen sohvalta vain lisätäkseni takkaan puita.

Tänään otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni

 ja lähdin ulos aurinkoon ja valoon.

Ulkoilimme tutuissa ja kauniissa lapsuuden maisemissa.

Mieleeni muistuivat leppoisat kahvihetket

 juurikaspellon laidalla.

Aikaan, jolloin ei ollut kiire mihinkään...

Syksyn pimenevissä illoissa leikittiin piilosta

naapurin lasten kanssa.

Pimeää, eikä kummituksia milloinkaan pelätty.

Nukuttiin pihalla teltassa ja

kiipeiltiin puissa.

Leikittiin kauppaa ja kotia navetanvintillä.

Naapurissa käytiin hernevarkaissa.

 Aurinko paistoi aina, vesi oli lämmintä,

uitiin ja välillä syötiin eväitä.

Syksy tuoksui raikkaalle,

kyntöpellolle,

maalle ja vedelle.

Ensilumi oli aina riemun aihe.

Ensimmäisten hiutaleiden laskeuduttua

otettiin pulkat, kelkat 

ja liukurit esille.

Vauhdinhurmassa ei pieni pakkanen, 

eikä pöllyävä lumi  kiusannut.

Reippaan ulkoiluhetken jälkeen maistui 

aasialaisittain maustettu kuhakeitto.

Mieheni aloitti leivontaharrastuksen ja

 loihti nämä herkulliset joulutortut.

Leipuri saattoi juuri vaihtua perheessämme...

Nyt on vatsa täynnä lämmintä keittoa,

joulutorttuja ja kahvia.

Lupaan ottaa näistä

loppusyksyn päivistä jatkossa enemmän irti.

Nautinnollista pyhäiltaa Sinulle!

t. Sanna