Accran kirjoituksia

Ja kun huomenna aurinko nousee,
 ei tarvitse kuin sanoa itselleen:

Aion katsella tätä päivää kuin se olisi ensimmäinen päiväni.

Aion katsella läheisiäni hämmästyneenä ja ihmeissäni -

onnellisena siitä että he ovat vierelläni ja jakavat hiljaa kanssani tunteen,

jota sanotaan rakkaudeksi ja josta puhutaan paljon

mutta jota ymmärretään kovin vähän.

Aion katsella kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa, 

varsinkin pieniä asioita johon olen

jo niin tottunut,

 että olen unohtanut millainen taikavoima niihin kätkeytyy.

Nouskaa joka aamu riippumatta siitä miltä teistä tuntuu ja

valmistautukaa säteilemään omaa valoanne.

Kaikki jotka eivät ole sokeita näkevät sen loiston ja ihastuvat näkemäänsä.

Liittykää niihin jotka antavat rakkauden valon loistaa esteettä,

ilman moitteita ja kiitoksia, niin

ettei sitä estä pelko tulla väärinymmärretyksi.

.

Liittykää niihin, jotka laulavat, kertovat tarinoita

ja nauttivat elämästä ja joiden silmät loistavat ilosta,

sillä ilo on tarttuvaa ja löytää ratkaisun sieltäkin,

missä järki näkee ainoastaan  selityksen virheeseen.

Me menemme pidemmälle kuin kuvittelimme.
Pyrimme löytämään tiemme sinne missä aamutähti syntyy.
Ja hämmästymme huomatessamme,
että pääsy sinne oli helpompaa kuin luulimmekaan.

Kokeilkoot arkipäivän rutiineja ne jotka pitävät seikkailuja vaarallisena.

He ovat huomaava että se tappaa nopeasti.

Ja vaikka tämä olisi minun viimeinen päiväni täällä maan päällä,

 aion käyttää sen hyödykseni niin hyvin kuin suinkin,

 koska aion elää sen kuin viaton lapsi, 

kuin tekisin kaiken ensimmäistä kertaa.

Tutustuin tarinaan  "Pieni kaunis elämä" blogin kautta, jossa siteerataan Paolo Coelhon Accran kirjoituksia.

Nyt kirja on luettu jo pariin otteeseen.

Kauniita lauseita nykypäivänkin elämään.

 Suosittelen ehdottomasti kaikille luettavaksi!

 Kuvat on otettu minulle rakkailta rannoilta läheltä ja kauempaa.