Keittiö on kodin sydän

Kiitos haasteesta Kaikulanrinne.

Haasteen säännöt:

- kerro kuvin ja sanoin, mikä on kotisi lempipaikka ja miksi

- jaa haaste eteenpäin viidelle valitsemallesi blogille

- muista kiittää haasteen antajaa

Valinta oli vaikea, mutta onhan se niin, että keittiö on kodin sydän.
Keittiö ja olohuone ovat yhtä suurta korkeampaa tilaa,
jossa parhaiten viihdymme.
Kustavilainen kalustomme kulkee äideiltä tyttärille,
ja olenkin jo kolmannen polven käyttäjä.
Muu keittiön sisustus on valittu tähän sopivaksi.

Joitakin ihania helmiä keittiöstämme löytyy...

vanha kahvimylly toimii edelleen,

Kupittaan saven suolasalkkari,

Arabian vanha keittokulho paraatipaikalla.

 

Keittiöstämme leijailee vastapaistetun sämpylän

tai saaristolaisleivän tuoksu.

Parasta kuitenkin on että keittiössämme tavataan ystäviä,
parannetaan maailmaa, unelmoidaan tulevasta.
Siellä keitetään ja paistetaan,
leivotaan, hillotaan
ja syödään!

Tervetuloa keittiöömme!

Heitän Haasteen seuraaville blogeille:
Susannes White Dreams
Pellavanauhaa ja lohikeittoa
Maalaisromanttisen kodin elämää
Kaunis Pieni Elämä
Sininiitty

Saaristoleipä:

1 l piimää

3 dl siirappia

3 pss kuivahiivaa

1,5 rkl suolaa

3 dl leseitä

3 dl ruisjauhoja

3 dl kaljamallasta

n. 10 dl vehnäjauhoja

vuokien voiteluun ja leivittämiseen voita ja leseitä

siirappivettä voiteluun

Lämmitä piimä ja siirappi kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon kuivahiiva ja suola.

Lisää kuivat aineet. Kohota taikinaa n. tunti. Voitele ja jauhota 3 pitkänmallista leipävuokaa. Kaada taikina vuokiin ja anna nousta n. tunti. Paista 175 asteessa n. 1,5 tuntia.

Puolessa välissä paistoa voit voidella leivät siirappivesiseoksella kauniin pinnan aikaansaamiseksi.

Accran kirjoituksia

Ja kun huomenna aurinko nousee,
 ei tarvitse kuin sanoa itselleen:

Aion katsella tätä päivää kuin se olisi ensimmäinen päiväni.

Aion katsella läheisiäni hämmästyneenä ja ihmeissäni -

onnellisena siitä että he ovat vierelläni ja jakavat hiljaa kanssani tunteen,

jota sanotaan rakkaudeksi ja josta puhutaan paljon

mutta jota ymmärretään kovin vähän.

Aion katsella kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa, 

varsinkin pieniä asioita johon olen

jo niin tottunut,

 että olen unohtanut millainen taikavoima niihin kätkeytyy.

Nouskaa joka aamu riippumatta siitä miltä teistä tuntuu ja

valmistautukaa säteilemään omaa valoanne.

Kaikki jotka eivät ole sokeita näkevät sen loiston ja ihastuvat näkemäänsä.

Liittykää niihin jotka antavat rakkauden valon loistaa esteettä,

ilman moitteita ja kiitoksia, niin

ettei sitä estä pelko tulla väärinymmärretyksi.

.

Liittykää niihin, jotka laulavat, kertovat tarinoita

ja nauttivat elämästä ja joiden silmät loistavat ilosta,

sillä ilo on tarttuvaa ja löytää ratkaisun sieltäkin,

missä järki näkee ainoastaan  selityksen virheeseen.

Me menemme pidemmälle kuin kuvittelimme.
Pyrimme löytämään tiemme sinne missä aamutähti syntyy.
Ja hämmästymme huomatessamme,
että pääsy sinne oli helpompaa kuin luulimmekaan.

Kokeilkoot arkipäivän rutiineja ne jotka pitävät seikkailuja vaarallisena.

He ovat huomaava että se tappaa nopeasti.

Ja vaikka tämä olisi minun viimeinen päiväni täällä maan päällä,

 aion käyttää sen hyödykseni niin hyvin kuin suinkin,

 koska aion elää sen kuin viaton lapsi, 

kuin tekisin kaiken ensimmäistä kertaa.

Tutustuin tarinaan  "Pieni kaunis elämä" blogin kautta, jossa siteerataan Paolo Coelhon Accran kirjoituksia.

Nyt kirja on luettu jo pariin otteeseen.

Kauniita lauseita nykypäivänkin elämään.

 Suosittelen ehdottomasti kaikille luettavaksi!

 Kuvat on otettu minulle rakkailta rannoilta läheltä ja kauempaa.

Päivä prinsessana

Ystävättäreni sanoin: "Jonakin aamuna sitä vain herää prinsessana!"

Onnellisuus ei vaadi unelmien kotia, kaukaisia matkoja, lottovoittoa.

Onnellisuus löytyy läheltä, perheestä, ystävistä, sisäisestä hyvinvoinnista. Se on elämästä nauttimista ja elämistä. Tänään, tässä ja nyt.

Onni kestää ilon, surun ja vihan. Ollakseen onnellinen on lakattava olemasta onneton ja säntäilemästä sinne tänne. Onni on valinta, se on sitoutumista siihen missä elää ja siihen mitä tekee. On hyvin pieni todennäköisyys ajelehtimalla osua onneen.

Välillä on tärkeää pysähtyä miettimään mitä on saavuttanut. Sielunsiskojen kanssa  onnellisuus on käsin kosketeltavaa.

Muista, että tämä hetki on tärkein, ei ole tarvetta lähteä muualle. Sisimmästä löytyy rauha ja elämänonni. Menneisyyden murheet on mahdollista kääntää voitoksi: elämään kuuluvasta kasvusta ja kivustakin on mahdollista olla onnellinen.  Olemme jokainen saaneet syntymässä samanarvoisen lahjan, joka tulee käyttää  itsemme ja muiden hyväksi. Elämä on täynnä pieniä ihmeitä ja olemme ansainneet päivän prinsessana - jokainen meistä.

Mul o soiteltu ja kyselty

ett mitäs olet tänäpe tehny.

Mää vastaan etten mittä.

Olen mää tehny.

Mää olen koko päivän haaveillu

semmosest komiast ja kaljust miähest

ku lupas syärä munt kinuskikastikkeen kans.

Hiki täsä tulee.

(Kipiä Kaipuust: Karoliina Koskinen)

Ihan pihalla

Kesä on elämän parasta aikaa.... Auringonpaisteessa, etelätuulen lämmössä, paljain jaloin kuistilla. Lämpimät päivät ja valoiset illat antavat voimia pitkälle syksyyn.

Viikonlopusta  nautitaan saippuakuplia puhallen...

Reipas pihavahtimme Manu...

Terassilla aika kuluu sanomalehden ja kahvikupposen kanssa...

Pieni hyötypuutarha. Kirsikkapuut tekevät tänä kesänä ensimmäiset marjat. Mansikat riittävät omiin tarpeisiin.

Hei, tervetuloa meille! Hymyilevä kivikasvo muutti keväällä Garda-järveltä.

Saksalaistyyppinen puupino ja luumupuurivistö autokatoksen päädyssä. Satoa saamme vielä odottaa...

Poikani koulun lopputyö. Vetää kepeästi 20 keinujaa tai ihanat päikkärit tuulen hiljaa keinua kiikutellessa...

Pihakaivossa vesi lorisee. Aurinkoista viikonvaihdetta  sinulle ystäväni!

Kävin "pikkuisen" kalassa...

Olen tänä kesänä päässyt pariin otteeseen mukaan rysälle silakoita haavimaan. Kokemus on ollut verrattoman hieno. Ammattimiesten käsissä työ käy leikiten. Ilmapiiri on iloinen ja välitön. Yhä enempi huomaan kiinnostuvani  ruuan alkuperästä. Se että kala nostetaan lähivenerannasta merkitsee paljon.  Saavillinen sätkivä hopeakylkiä on ollut kesän hienoimpia näkyjä. 

Isoimmat silakat valittiin savustuspönttöön.

Myös joukko äänekkäitä ystäviä oli saapunut seuraamaan nosto-operaatiota.

Kotiin lähtiessä autooni kannettiin laatikollinen herkkuja: ahventa, kuhaa, suutari ja säynävä. Aika näyttää mitä kaikkea näistä syntyy. Suuret kiitokset kaikille mukana olleille, joiden vaivoiksi pääsin. Retki ei ollut hyvä - se oli erinomainen!

Auton penkille oli myös ilmestynyt pussillinen lempiperunoitani, Pikkusiikliä... Määrä oli huomattavasti yli oman tarpeemme. Päätinkin kokeilla niiden pakastamista:
Lisää perunat kiehuvaan suolalla ja tillillä maustettuun veteen. Keitä 5 min. Valuta ja huuhdo kylmäksi. Pakasta. Sulata hitaasti jääkääpissa ja keitä vielä hetki suolalla maustetussa vedessä.

Pikkusiikli matkalla pakkaseen ja sieltä joulupöytään.

Kuteisiin hurahtanut

Haaveilin pitkään matonkudonnan saloista. Vihdoin viime syksynä, kun elämäntilanne oli siihen lopulta otollinen, ilmoittauduin kansalaisopiston kudontaryhmään. Joitakin aikoja kului konkareita seuraillen, mutta syksyn kuluessa hurahdin todenteolla kudonnan jännittävään maailmaan.

Aloitin varovasti poppanoilla ja niistä siirryin valoryijyyn. Mielenkiintoisinta oli värien ja materiaalien leikki valmiin työn pinnalla.Todellisten harrastajien neuvot ja esimerkit pyrin painamaan mahdollisimman hyvin mieleen. Välillä kudottiin, välillä purettiin ja taas kudottiin...

Kevätkaudella uskaltauduin jo oikeiden puiden ääreen. Työ alkoi kuteiden hankinnasta. Usein työpäivän päätteeksi suuntasin kirpputoreille etsimään sopivan sävyisiä vanhoja liinavaatteita. Samalla omat kaappini joutuivat päivityksen kohteeksi. Illalla leikkelin kuteita seuraavaa kertaa varten.

Kokeilin mm. sisalnarun käyttöä loimien lomassa. Naru tekee ihanan rouhean pinnan paljaita jalanpohjia vasten.

 Värien leikki valmiissa työssä palkitsee vaivan.

Nykyään katselen  uusin silmin mattoja, poppanoita ja käsinkudottuja pellavia. Sormet syyhyävät jo ensi syksyä ajatellen:  iso kasa kuteita odottaa .Tarkoituksenani on kokeilla mm. muovimaton kutomista veneeseen käytten apuna mm. muovikasseja, narua ja värinauhaa. 

Suosittelen lämpimästi matonkudontaa kaikille! Se on sosiaalista, hauskaa ja luovaa toimintaa joka toden totta vie mukanaan!