Once in a lifetime - Hurtigruten part II

Tästä lähtee siis Hurtigruten-postauksen II-osa...

2003 valmistuneeseen Midnatsol-alukseemme

 mahtuu samanaikaisesti 1000 matkustajaa,

mutta risteilyllämme oli mukana  noin puolet.

Näin liikkuminen aluksella oli mukavan väljää,

laiva oli erittäin viihtyisä ja siisti,

ohjelmaa, yllätyksiä ja retkiä oli runsaasti

ja palvelu oli erinomaista.

Maisemat olivat toinen toistaan huikeimpia,

Rannikon puhdas ilma korosti sävyjä ja värejä.

Vuorenrinteet, kukkulat ja metsät kylpivät syksyn väriloistossa ja jäämeri välkehti niin sinisenä ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan.

 2400 km Kirkkoniemestä Bergeniin kuudessa päivässä
 keskimäärin 15 solmun nopeudella.

Kaunis ja koskematon luonto,

rauhallinen ilmapiiri,

vuonot ja vuoret ja

kotoisat satamat niiden sylissä.

Norjalaiset saagat lumosivat meidät:

 Kansantarun mukaan peikot taiotaan vuoriksi, 

jos ne eivät mene piiloon ennen auringonnousua.

 Samoin kävi seitsemälle sisarukselle: 

niistä tuli kauniita ja vahvoja vuoria.

 Torghatten on yksi Norjan tunnetuimmista luonnonilmioistä:

tarun mukaan Hestmannen ampui jousella etelää kohti, mutta Skarvagin äijä näki tämän ja laittoi hattunsa nuolen eteen. 

Nuoli lavisti hatun ja putosi mereen.

 Ja kun aurinko nousi, kaikki olivat jähmettyneet kiveksi...

 Suurin osa norjalaisista on asunut aina rannikon läheisyydessä,

merestä ja merenkäynnistä on oltu ja ollaan edelleen ylpeitä.

Norjalaiset kokit valmistivat sekä perinteisiä että moderneja herkkuja

Lounaspöydät notkuvat paikallisia antimia,

ja risteily olikin kalanautiskelijan taivas.

Lammasta ja poroa oli myös kiitettävästi tarjolla.

Jälkiruuista voisi kirjoittaa aivan oman postauksen ;)

Ruokalistat olivat suunniteltu kauden tarjonnan ja vierailusataman mukaan.

Illalliset koostuivat kolmesta taidokkaasti valmistetusta ruokalajista,

joihin oli valittu juuri oikeanlainen viini.

Ateriat maukkaita,

esittelepano herkullista

ja tarjoilu jotakin kohteliaan ja hupaisan välimaastoa...

Päivisin oli mukavaa istuskella 9. kannella katsellen maisemia suurista panoraamaikkunoista tai  lekotella aurinkokannella lämpimästä syyskuun ilmasta nauttien.

Ja kuudennen päivän aamuna saavuimme Bergeniin,

mutta se onkin jo ihan toinen tarina...

ja minä niin tykkään niistä toisista tarinoista... ;)

Suuret kiitokset kaikille läheisille  Hurtigruten risteilyllä mukana olleille:

Ulla ja Karille,

Eilalle ja Martille,

ja tietysti Timolle...

viimeistään kymmenen vuoden kuluttua uusiksi,

etelästä pohjoiseen, 

niinhän me sovimme,

ja sitä myös tarkoitimme !!

t. Sanna

Paras ateria ikinä...

Hei!

Vietimme Karhunkierroksen ja Hurtigrutenin välillä

muutaman vuorokauden syksyisen kauniilla Saariselällä.

Väsyneet jalat saivat levätä,

 kunnon unet hotellin sängyssä autiotupien jälkeen tuntuivat taivaalliselta

ja kylpylän lempeissä löylyissä virkistyi sekä keho, että mieli.

Sisarenpoikani Konsta, 10 v. suositteli meille 

ruokailua  paikallisessa Pirkon Pirtissä.

Pääruokana paistettua poron ulkofileetä ja paneroitua poroprässiä,

tatti-ohrapaistoksen ja konjakkikermakastikkeen kera.

Juomana argentiinalainen  Callia Alta Malbec

Jälkiruokana paahdetuilla manteleilla paneroitua leipäjuustoa,

lakkamoussea ja mehustettuja lakkoja sekä suolakinuskia.

Täytynee myöntää että tässä taisi olla elämäni paras illallinen...

(haasteita toki otetaan vastaan...)

Useammin pitäisi kuunnella kymmenvuotiaita ja ottaa vinkeistä vaarin.

Taidan olla velkaa hyvän suklaalevyn

- vähintäänkin belgialaisen ;)

Kiitos Konsta vielä kerran vinkistä!

t. Sanna

Ps. On kuitenkin kiva olla taas kotona,

hikoilla punttisalilla pyhäaamuna,

syödä hyvää kotiruokaa ja

torkahtaa takkahuoneen sohvalle ...

Once in a lifetime - Hurtigruten, part I

Hei!

Maailman kaunein merimatka on nyt tehty.

 Paras  tapa kokea aito ja alkuperäinen Norja:

vuonot, vesireitit ja satamat, 

paikat, jonne muilla laivoilla ei pääse.

Hurtigruten on kuljettanut matkustajia, rahtia ja turisteja jo vuodesta 1893.

Mykistävän kauniit maisemat, mielenkiintoinen historia ja kulttuuri.

Rannikon muuttuminen pohjoisesta etelään mentäessä:

Syksyn upeat värisävyt ja  juuri sopiva lämpötila nousta laivan kannelle seuraamaan korkeita vuorenhuippuja kirkaansinistä taivasta vasten.

Majakoiden valot kuuluvat rannikon elämään.

Sydäntä lämmittää nähdä majakan valo,

 joka toivottaa meille hyvää matkaa.

 Hurtigrutenin verkkaisa eteneminen rannikkoa pitkin,

kuusi päivää, mukaanlukien napapiirin ylityksen.

  Pohjoisesta Kirkkoniemestä etelään, Bergeniin, Golfvirran lämmittämillä vesillä.

Kalat ja miljoonat merilinnut ovat aina hakeutuneet Norjan rannikolle.

Vaikka säänjumalat eivät aina ole asukkaiden puolella,

Golfvirran ansiosta vuonot ja satamat pysyvät jäättöminä myös talvisin.

Suuremmissa kylissä ja kaupungeissa oli runsaasti aikaa tutustua paikkoihin.

Kuvassa Lofoottien  keskus Svolvaer,

 joka on kuuluisa turskankalastuksestaan. 

Myös taiteilijat hakeutuvat tänne kauniin luonnon,

 värikkään kansanelämän ja valon takia.

Nidaros, nykyinen Trondheim oli Norjan ensimmäinen pääkaupunki.

 Tämä jalokivi sijaitsee Nid-joen suulla:

 hurmaavat pikkukadut, rauhalliset satamat, sillat ja Nidarosin katedraali

- kaupunki, jossa olisi viihtynyt pidenpäänkin...

Suuri matka on nyt tehty:

Lisää  karun kauniita maisemia,

iloisia kohtaamisia ja

notkuvia ruokapöytiä

tulossa:

Once in a lifetime - Hurtigruten part II

T. Sanna

Karhunkierroksella

Heippa!

Ostin miehelleni rinkan lahjaksi kuusi vuotta sitten.

 Samalla pyysin häntä lähtemään Karhunkierrokselle kanssani.

Vuosia on päässyt vierähtämään ja paljon on tapahtunut, mutta vihdoin päätimme toteuttaa tämän huikean unelman.

Rukalta Hautajärvelle 82 km, aikaa juuri sen  verran kuin retki  vaatii...

Viime tiistaina, silmänkirkastusjuhlien jälkeen, pakkasimme rinkat ja käänsimme auton nokan kohti Kuusamoa.

Torstaiaamuna lähdimme Rukalta nousemaan määränpäänä Hautajärvi.

Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti,

joka kulkee Kuusamon ja Sallan upeissa vaaramaisemissa, 

osaksi Oulangan kansallispuiston alueella.

Tuttavani sanoin: 

"Kuka tahansa kävelee 82 km, mutta teeppä se täyspakkaus selässä ;)"

Osa reitistä olikin helppokulkuista,

mutta Rukan ja Valtavaaran rinteet vaativatkin jo todellisia ponnistuksia...

Kivikko-  ja juurakkopolut vaativat erityistä tarkkaavaisuutta ja hidastivat matkantekoa.

Retki oli huikea kokemus: yhdistelmä Lapin lumoa, ruskamaisemia, karua kauneutta, puhtaiden järvien tyyniä pintoja, koskien pauhua, iloisia kohtaamisia, tunnelmallisia autiotupia.

Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä retkemme parhaita paloja:

Neljä päivää, kolme yötä, luonnon hiljaisuudesta nauttien...

Levillä sauna, puhtaat vaatteet, lasi hyvää viiniä ja kunnon yöunet, jonka jälkeen matka jatkui kohti Saariselkää.

Mieheni ei tästä saanut tarpeekseen, 

vaan käveli tänään Rumakurun kautta Kiilopäälle. 

Omat jalkani muistuttavat vielä menneestä koitoksesta.

Huomenna meillä täytetään tasasia:

 iltapäivällä tarjoamme perunamuussia ja poronkäristystä lähikuppilassa.

Tervetuloa Saariselälle!

t. Sanna ja Timo

Juhlien jälkimaininkeja...

Hei!

Juhlat on juhlittu,

ja ne olivat kyllä kerrassaan mainiot.

Kiitos vielä kerran kaikille

vieraille ja avustajille!!!

Muistelemalla yhteistä iloista iltaa,

 jaksaa pitkälle pimeään syksyyn.

Sähkömestari-mieheni Timon sujuvasanainen sisar, Kirsti, 

oli kirjoittanut upean runon veljestään.

 Julkaisen sen tässä (hänen luvallaan),

 vielä muistoksi mukavasta illasta.

Olkaa hyvät: 

"Arvoisa veljeni, Timo, ja ehtoisa emäntä, Sanna!

Pari sanaa tähän riipustin, ei pidä pahakseen panna,

kun kertoilen "mestarin" historiaa ja elämän polulta juttuja...

osa aivan tottakin, toiset vanhastaan tuttuja;

Pienenä Timolla kiharat oli kuin prinsessalla.

Virkkalan mummo kiusaa teki papiljoteista tyynyn alla!

Ja siskomme mukaan Timo-veli aina naulat ja ruuvit järjesteli,

vatupassiin asetteli tavarat ja pinot.

Eivät ne liene tänäänkään Timolla niin vinot!

Myös ammatissaan Timo on kehittynyt; luki sähkömestarin arvot jalot...

ja huomatkaa, kun ilta pimenee, on tälläkin "suutarilla" myös sähkövalot!

Merenkulkuun kun innostui tämä Haarakallion kansa,

luki Timo itsensä laivuriksi ihan omilla aivoillansa!

Pari viikkoa sitten kokea sain heidän kanssaan merellisen retken,

kun auringonpaisteessa purjehdimme,

tuuli puhalsi vain pienen hetken,

mutta moottorilla mennen näimme Häraholmia ja Attua.

Loihti Sanna veneessä aterian, joimme kuplivaa...

Kyllä nostan mä "hattua"!

Ja ,kun saavuimme sataman laituriin,

laittoi Timo laivansa huolella kiinn´.

Narujen kanssa hän kun puljas, auttoi mut rantaan prinssi uljas!

Timo aikaan on saanut paljonkin; lapset, tuvan ja toisenkin Dimman...

ja raapaisi tansseista kainaloonsa matkakumppanin ihanimman!

Hyvin on tullut juttuun myös kanssa sisaruksen kuuden

ja minulle järjesti Sannasta siskon aivan uuden!

Vaikka Timolle alkaa kohta pian jo seitsemäskymmen koittaa,

niin "karhunkierros" ja "jäämeren tyrskyt" vielä syytä on yhdessä voittaa!

Ennen kuin painutte matkoihinne, niin juhlitaan pois nää hipat...

Minäkin hiivin pöytään päin, ennen kuin loppuu ne "tipat"!

Saan silmäni kirkkaaks`, uskon niin, kun minutkin juhliinne kutsuttiin...

nautin kahveet, ehkäpä ryypynkin ja nuo antimet pöydin notkuvin...

Suu täynnä ei sovi puhua, joten täytynee lopettaa...

Vielä onnea suurin määrin tahdon teille toivottaa!!!"

Suuret kiitokset Kirsti kauniista sanoista ♥!

Tänään on hyvä päivä...
Kesäloma alkoi,
aurinko paistaa täydeltä terältä ja
verottaja lupasi motskarirahat!

Iloa ja valoa!
t. Sanna