Tervehdys Kyläkaupalta!
Nyt olemme taivaltaneet Kainuun maakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle ja sieltä Keski-Pohjanmaalle ja edelleen Etelä-Pohjanmaalle.
Kilometrejä on tähän mennessä kertynyt yli 1300 ja aikaa lähes kahdeksan viikkoa.
Tuntui ikävältä jättää taakse Pikku-Syötteen hotellin ystävällinen henkilökunta ja lähteä taas matkaan sateiselle polulle.
Muutama päivä Syötteen jälkeen olikin sateista ja nukuimme vuoroin autiotuvassa, vuoroin laavun sisään pystytetyssä teltassa. Kenkien ja vaatteiden kuivumisen kanssa oli ongelmia ja kun UKK-reitti oli vielä paikoitellen erittäin huonossa kunnossa, meinasi välillä usko patikointiin loppua.
Aila-myrskyn aikaan nukuimme laavulla, johon kiinnitimme tarpin tuulen suojaksi. Tuuli ulvoi ja kuivattelimme kenkiä nuotion lämmössä. Syötteen ja Puhoksen väli oli kenties retken vaativin.
Ennen Puolankaa etsimme Manner-Suomen keskipistettä löytäen vain heinikkoa ja vanhan autonrenkaan kunnes selvisi että Kekkosen vihkimä merkkikivi oli siirretty torille. Hiukan meitä hymyilytti se, kuinka puolankalaiset voivat keskipisteen niin vain siirtää!
Vaalan kunnan jälkeen sunnuntaikävelyllä meidät yllätti mitä mainion näky:
Vanha taksi vm. -57 ja Neittävän nuorisoseuran kakkubuffet. 1000 km kävelleelle kakkubuffet on samaa kuin janoiselle keidas Saharan autiomaassa. Sekä taksi että leipuri olivat molemmat Mynämäeltä lähtöisin. Turun murre teki siis nautinnon kaksin verroin paremmaksi.
Piippolan Leskelässä löysimme vaivatta koko Suomen keskipisteen.
Eräänä iltana päätimme kokeilla pimeäpatikointia ja tupsahdimme Kuusaan Eurolaan. Entiseen kyläkouluun, jonka kunta oli myynyt eurolla kyläyhdistykselle.
Eurolassa tapasimme ihka oikean valtakunnallisen kylähullun vm. 2013, Heikki Kumpulan. Kumpulaa kuunnellessa tuli vahva tunne siitä, että pienten kylien asiat olisivat paljon paremmin mikäli näitä kylähulluja riittäisi muillekin paikkakunnalle.
Huippusiistillä ja palvelualttiilla Ruuskan kyläkaupalla meille tarjottiin kahvit ja siirryimme haapajärveläisten Jarmo Erosen ja Hannu Jääskön matkaan.
Siitäpä alkoikin todellinen tutustuminen Haapajärveen:
Someron hiihtokeskus ja harjoittelumaastot.
Ruokailu ja majoittuminen Marja-Leena Raution luokse, tutustuminen Mika Myllylän elokuussa paljastettuun patsaaseen, kaupungintalon valtuustosalin Myllylän palkintokokoelmaan, kaupungin teekuppikokoelmaan, urheilupuistoon ja Myllylän haudalle.
Ja aamulla vielä piiskamännyille ja
Ståhlbergin synnyinkotiin.
Siitä olikin mukavaa lähteä iloisella porukalla kohti Reisjärveä.
Matkalla olikin monenmoista katseltavaa ja juteltavaa ja saatiinpa välillä herkkujakin kun Marja-Leena taikoi eväitä repustaan ja
paikallislehden toimittaja toi meille lämmintä ruisleipää.
Reisjärvin kristillisellä opistolla meidät yllätettiin iloisesti kun 150 nuorta toivottivat meidät tervetulleeksi laulaen.
Kuten Haapajärvi, myös Reisjärvi, lumosi meidät ja tännekin haluamme palata pian uudelleen.
Täällä Pohjanmaalla ei yllätykset tahdo loppua, sillä seuraavan päivän iltana meidät yllätti Timon veli, Tapio, joka Pian kanssa huristeli meitä vastaan tarjoten yösijan.
Asuntoautossa hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kävelemään kohti ykköskohdettamme Halsuaa ja Miinan ja Juhan kotia.
Miina on A'la Miinan reipas ja iloinen emäntä jonka keittiössä valmistuvat niin riista- ja kalaherkut kuin upeat kakutkin.
Halsualta matkamme jatkui Räyrinkiin, Itäväylälle, Vimpeliin, Alajärvelle ja edelleen Lehtimäelle.
Suutalassa meidät yllätti pariskunta, joka oli aikaisemmin vieraillut meillä Sauvossa.
He viljelevät luomumansikkaa ja -hernettä, sekä majoittavat Suutalan koululla.
Meitä odotti lämmin sauna, herkut jääkaapissa ja pyykinpesumahdollisuus.
Kyllä kulkijoiden kelpasi levähtää 38 km:n päivätaipaleen jälkeen.
Suutalasta matkamme jatkui Tuuriin, Keskisen kyläkauppaan, joka sponsoroi meille kahden yön majoituksen.
Täällä meidän on hyvä levätä, huoltaa välineitä ja itseämme.
Matkan loppu häämöttää jo,
ilmat kylmenevät ja
siirryimme pikkuhiljaa etelää kohti.
Pohjanmaa on ollut meille ikimuistoinen seikkailu,
olemme saaneet uusia ystäviä ja niin paljon hyvää osaksemme ettei sitä voi edes pukea sanoiksi.
Kiitos kaikesta!
Pieni pala sydäntä jää tänne...
T. Sanna ja Timo
Mielenkiinnolla seuraan päivityksiänne. Kyllä Reisjärven opistolaisten laulu kosketti sydämeen asti. Vielä meilläkin on nuorisoa, joka osaa laulaa. Kotona on mitä ilmeisimmin laulettu.
VastaaPoista