Nyt ollaan kävelty jo lähes viisi viikkoa,
napapiiri on ylittetty,
Lappi on vaihtunut Pohjois-Pohjanmaaksi ja
kilometrejä on takana yli 780.
Olemme saapuneet puolenvälin krouviin
Pikku-Syötteelle ja vielä hymyilyttää 😀...
Nyt tuntuu hyvälle pitää matkan toinen välipäivä.
Sodankylän jälkeen matkamme jatkui
Luostolle pieniä, kivisiä polkuja pitkin.
Matka Yliluoston autiotuvalta Luostolle oli tähänastisen reissumme rankin rasti:
Tihkusateessa ja kivisessä maastossa taival taittui uskomattoman hitaasti.
Seitsemässä tunnissa etenimme vain
13 km.
Kun märkinä, väsyneonä ja illan hämärässä
saavuimme Lapland-hotelliin,
saimme erinomaista ruokaa ja
Suosittelemme!
Aamun valjettua suuntasimme
Ametistikahvilan kautta kohti Pyhää.
Poluilla tapasimme monia mukavia kulkijoita, joiden kanssa oli ilo vaihtaa tarinoita.
Ennen Kemijärveä poikkesimme
Tapionniemen kylätalolla.
Voi mikä ilo ja tekemisen meininki siellä olikaan! Ei syyttä valittu vuoden 2019 lappilaiseksi kyläksi.
Tapionniemeen olisi mieluusti jäänyt
pidemmäksikin aikaa ja sinne palaamme varmasti!
Kemijärven jälkeen ohitimme napapiirin ja matkamme jatkui Luusuan aurinkoisten järvimaisemien kautta Auttiin.
Auttin kyläkartanossa hyvin nukutun yön jälkeen oli aika lähteä kohti Korouomaa.
Ei kuitenkaan mummobussilla,
vaikka se kutsuvalta näyttikin....
Korouoman rotkolaakso on Euroopan
syvimpiä maavajoamia ja se on
mitä upein patikointikohde,
jääkiipeilijöiden mekka ja myös
Poika ja ilves-elokuva on kuvattu näissä maisemissa.
Tämä osa retkeämme on ollut täynnä iloisia kohtaamisia.
Timon syntymäpäivää (ja Seijan myös) vietimme Seijan ja Joukon viihtyisässä asuntoautossa.
Matkalla Korouomaan tapasimme yllätäen myös Mamiat Sauvosta ja jo samaksi illaksi pääsimme Maijan ja Klasun vieraaksi Korouoman piilopirtille, missä vietimme mukavan ja herkullisen illan, yön ja aamun.
Saimme kutsun myös Leenan, Jarin ja Hemmo-koiran vieraaksi upeisiin Posion järvimaisemiin. Saunaa, hyvää ruokaa, puhtaat lakanat ja käynti Riisitunturin huipulla.
Hyvä oli vaeltajien jälleen jatkaa matkaa hyvin levänneinä! Suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta!
Aivan mahtava yllätys kohtasi meidät myös Posiontien varressa kun Saarisen Timo seisoi tienvarressa tyttärensä kanssa. Timo on tuttumme Portugalin Caminolta ja hän toi meille pienen palan Espanjaa: pullon Pinot Noiria, patonkia, vuohenjuustoa, Manhcegoa ja Jamon Serranoa.
Olemme saaneet useita yhteydenottoja tutuilta, jotka ovat matkalla pohjoiseen. Nämä ovat luvanneet auttaa mikäli jotakin vaelluksella tarvitsemme.
Nämä kohtaamiset ovat olleet meille ikimuistoisia kuten tämä matkakin.
Ne kertovat ihmisten sydämellisyydestä ja huolenpidosta.
Vaikka välillä on ollut todella kylmää ja sateista
ja tie tuntuu olevan pitkä kuin nälkävuosi, näiden kohtaamisten voimalla olemme kulkeneet hymyssä suin eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti