Apostolinkyydillä päästä varpaisiin osa IV: Tuurista Paimioon

Tuurissa käynnistyi viimeinen kaksiviikkoinen vaelluksemme.

Alavudella otimme riskin ja annoimme teltan ja makuupussit Miinan ja Juhan kyytiin luottaen hyvään tuuriin ja ihmisten hyväsydämisyyteen majoituksien suhteen.

Nopeasti sitten tupsahdimmekin Pirkanmaalle, jossa poikkesimme Virroille ja Visuvedelle. Oli ilo tavata Arja ja Teuvo Visuvedellä ja Kirsti ja Pekka Väärinjärvellä.

Mäkelän Lomatuvan isäntä Ruovedellä esitti meille talon valssin. Tuvassa oli lämmin ja leppoisa tunnelma, vaikka lokakuisena aamuna oli ulkona pakkasta 3 astetta. Usvan hälvettyä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja hyvä oli kulkijoiden jatkaa matkaa kohti etelää.

Orivedellä seuraamme liittyi Sanna, jonka kanssa kävelimme, jutustelimme ja keräilimme kantarelleja, joita löytyikin todella runsaasti.

Hämeessä kolmen päivän ajan huoltojoukkoina toimi Elvi ja Markku. Kyllä meidän kelpasi kulkea!

Hauholla viikko alkoi valkeana, josta jatkoimme matkaa pieniä ja vielä pienempiä teitä Hattulaan.

Siellä meillä olikin vastassa huippusydämellinen vastaanotto ja opastus: kunnanjohtaja Pekka Järvi, kulttuuritoimenjohtaja Minna Linna-Vuori, liikuntapäällikkö Jari Salmela, kaupunkilehden toimittaja ja muutamia muita. Ulkona odotti vielä iloinen saattojoukko.
Meille luovutettiin Team Hattula pipot ja putkihuivit.
Saattojoukon kanssa matkasimme Parolan Leijonalle, jossa hiihtoliiton entinen puheenjohtaja Seppo Rehunen oli myös meitä kannustamassa.

Rengossa yövyimme Irmelin ja Pekan luona. Aamu oli jälleen luminen.

21.10 saatiin Tammelan poika syntysijoille...  Kauko oli järjestänyt juhlallisen vastaanoton Tammelassa ja Nahkurinverstaalla saimme Tammelan pojan maailmanpölyt huuhdottua Turpoon-joessa.

Ja siitä lähtikin viimeinen satanen:
Somerolla satoi kenties yhtä paljon kuin koko matkalla yhteensä. Siitä huolimatta päivä oli täynnä iloa:
Kiitos kohtaamisesta Johanna ja Kari, Raija Hovila, Mervi Puosi ja Kerttu, Rami Rajala, Heidi Pöri, sekä Eija ja Timo Mänki. Teidän ansiosta askeleet olivat puolta kevyemmät!

Somerolta jatkoimme Hämeen Härkätietä pitkin Koskelle ja Marttilaan, josta Liinu meidät nouti ja piti hyvänä.

Marttilasta jatkoimme Paimion Oinilaan, Mallun ja Jukan vieraaksi. Ilta oli täynnä iloa viimeisestä pitkästä vaelluspäivästä, mutta samalla oli haikeutta seikkailun päättymisestä.

Hyvin syödyn, saunotun ja nukutun yön jälkeen käynnistimme viimeisen vaelluspäivän. Joka onkin sitten jo oma tarina...

... ja sellaiset tarinat ovatkin niitä ihan parhaita 😀

t. Sanna ja Timo