Nuorcamino del Sauvo kalenterit saapuivat!

Painolämpimät kalenterit ovat juuri  saapuneet. Valitsimme mukaan 12 sykähdyttävintä kohdetta ja lisäksi muutaman julkisen "tähtikohteen".

Voit tehdä matkaa jälkikäteen kanssamme tämän kalenterin sivuilla.

Kalenterin hinta on 15€ + postimaksu ja postitukset alkavat nyt.

Kalenterin voit tilata osoitteesta sanna@ammila.fi tai 045 6690669. 

Hyvää syksyn jatkoa ja joulun odotusta sinulle @

T. Sanna ja Timo 

Apostolinkyydillä päästä varpaisiin osa V: Kotiin

 

Kuinka ihanaa onkaan olla muualla

poissa omasta tutustaan

jossain ihan toisaalla uusien asioiden äärellä.

Olla enemmän hereillä

levännyt ja virkeä

huoleton aamusta yöhön

ja unissaankin onnellinen.

Ja täältä etäältä

sitten muistaa

mikä lähellä on hyvin

mikä kotona on paremmin

ja minkä vuoksi kannattaa

sittenkin vielä joskus palata takaisin.

Ja niin meillä alkoi kymmenes patikointiviikko ja olimme 21 km:n päässä kotoa.

Olo oli ollut jo useamman päivän ajan saman aikaisesti hilpeä ja surullinen, onnellinen ja pettynyt. 1768km, 68 vaelluspäivää, 3 välipäivää ja lähes 3 000 000 askelta takana oli aika sanoa jäähyväiset elämämme parhaalle seikkailulle ja kääntää askeleet kohti kotia.

Tiesimme että mutkaton elämämme, jossa kaikki tarvittava kulki 15 kg:n rinkassa, oli nyt päättymässä ja oli aika ottaa vastuu omasta, läheisten ja asiakkaiden hyvinvoinnista ja olimme siihen valmiimpia kuin koskaan aikaisemmin.

Paimiossa meitä oli saattamassa ja tapaamassa joukko ystäviä ja tunsimme olomme täydellisen tervetulleiksi.

Paimion Nesteeltä lähdettyämme joukkoomme liittyi matkan varrella lukuisia ystäviä ja kotiin päästessämme ryhmä kasvoi entisestään.

Olimme liikuttuneita ja otettuja saamastamme ylenpalttisesta huomiosta. 

Lähtiessämme matkaan vaeltamisen ja uusien kokemusten halusta, olimme saaneet suuren maarän virtuaalimatkakumppaneita, joista osa liittyi seuraamme tärkeänä päivänä.

Kotona oli aika juhlia.

Kaunis kiitos kaikille jotka osallistuivat upeaan kotiinpaluuseemme!

Olet kaukana tai lähellä, olet ollut tärkeä meille koko vaelluksemme ajan.

Kun voi tänään tässä nähdä sen kaiken tarkoituksen, kuljetun matkan.

Kivet ja kannot.

Niin ymmärtää, että kannatti lähteä.

Sanna ja Timo

Apostolinkyydillä päästä varpaisiin osa IV: Tuurista Paimioon

Tuurissa käynnistyi viimeinen kaksiviikkoinen vaelluksemme.

Alavudella otimme riskin ja annoimme teltan ja makuupussit Miinan ja Juhan kyytiin luottaen hyvään tuuriin ja ihmisten hyväsydämisyyteen majoituksien suhteen.

Nopeasti sitten tupsahdimmekin Pirkanmaalle, jossa poikkesimme Virroille ja Visuvedelle. Oli ilo tavata Arja ja Teuvo Visuvedellä ja Kirsti ja Pekka Väärinjärvellä.

Mäkelän Lomatuvan isäntä Ruovedellä esitti meille talon valssin. Tuvassa oli lämmin ja leppoisa tunnelma, vaikka lokakuisena aamuna oli ulkona pakkasta 3 astetta. Usvan hälvettyä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja hyvä oli kulkijoiden jatkaa matkaa kohti etelää.

Orivedellä seuraamme liittyi Sanna, jonka kanssa kävelimme, jutustelimme ja keräilimme kantarelleja, joita löytyikin todella runsaasti.

Hämeessä kolmen päivän ajan huoltojoukkoina toimi Elvi ja Markku. Kyllä meidän kelpasi kulkea!

Hauholla viikko alkoi valkeana, josta jatkoimme matkaa pieniä ja vielä pienempiä teitä Hattulaan.

Siellä meillä olikin vastassa huippusydämellinen vastaanotto ja opastus: kunnanjohtaja Pekka Järvi, kulttuuritoimenjohtaja Minna Linna-Vuori, liikuntapäällikkö Jari Salmela, kaupunkilehden toimittaja ja muutamia muita. Ulkona odotti vielä iloinen saattojoukko.
Meille luovutettiin Team Hattula pipot ja putkihuivit.
Saattojoukon kanssa matkasimme Parolan Leijonalle, jossa hiihtoliiton entinen puheenjohtaja Seppo Rehunen oli myös meitä kannustamassa.

Rengossa yövyimme Irmelin ja Pekan luona. Aamu oli jälleen luminen.

21.10 saatiin Tammelan poika syntysijoille...  Kauko oli järjestänyt juhlallisen vastaanoton Tammelassa ja Nahkurinverstaalla saimme Tammelan pojan maailmanpölyt huuhdottua Turpoon-joessa.

Ja siitä lähtikin viimeinen satanen:
Somerolla satoi kenties yhtä paljon kuin koko matkalla yhteensä. Siitä huolimatta päivä oli täynnä iloa:
Kiitos kohtaamisesta Johanna ja Kari, Raija Hovila, Mervi Puosi ja Kerttu, Rami Rajala, Heidi Pöri, sekä Eija ja Timo Mänki. Teidän ansiosta askeleet olivat puolta kevyemmät!

Somerolta jatkoimme Hämeen Härkätietä pitkin Koskelle ja Marttilaan, josta Liinu meidät nouti ja piti hyvänä.

Marttilasta jatkoimme Paimion Oinilaan, Mallun ja Jukan vieraaksi. Ilta oli täynnä iloa viimeisestä pitkästä vaelluspäivästä, mutta samalla oli haikeutta seikkailun päättymisestä.

Hyvin syödyn, saunotun ja nukutun yön jälkeen käynnistimme viimeisen vaelluspäivän. Joka onkin sitten jo oma tarina...

... ja sellaiset tarinat ovatkin niitä ihan parhaita 😀

t. Sanna ja Timo

Apostolin kyydillä päästä varpaisiin osa III: Syötteeltä Tuuriin

 Tervehdys Kyläkaupalta!

Nyt olemme taivaltaneet Kainuun maakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle ja sieltä Keski-Pohjanmaalle ja edelleen Etelä-Pohjanmaalle. 

Kilometrejä on tähän mennessä kertynyt yli 1300 ja aikaa lähes kahdeksan viikkoa.

Tuntui ikävältä jättää taakse Pikku-Syötteen hotellin ystävällinen henkilökunta ja lähteä taas matkaan sateiselle polulle. 

Muutama päivä Syötteen jälkeen olikin sateista  ja nukuimme vuoroin autiotuvassa, vuoroin laavun sisään pystytetyssä teltassa. Kenkien ja vaatteiden kuivumisen kanssa oli ongelmia ja kun UKK-reitti oli vielä paikoitellen erittäin huonossa kunnossa, meinasi välillä usko  patikointiin loppua.

Aila-myrskyn aikaan nukuimme laavulla, johon kiinnitimme tarpin tuulen suojaksi.  Tuuli ulvoi ja kuivattelimme kenkiä nuotion lämmössä. Syötteen ja Puhoksen väli oli kenties retken vaativin.

Ennen Puolankaa etsimme Manner-Suomen keskipistettä löytäen vain heinikkoa ja vanhan autonrenkaan kunnes selvisi että Kekkosen vihkimä merkkikivi oli siirretty torille. Hiukan meitä hymyilytti se, kuinka puolankalaiset voivat keskipisteen niin vain siirtää! 

Vaalan kunnan jälkeen sunnuntaikävelyllä meidät yllätti mitä mainion näky:

Vanha taksi vm. -57 ja Neittävän nuorisoseuran kakkubuffet. 1000 km kävelleelle kakkubuffet on samaa kuin janoiselle keidas Saharan autiomaassa. Sekä taksi että leipuri olivat molemmat Mynämäeltä lähtöisin. Turun murre teki siis nautinnon kaksin verroin paremmaksi.

Piippolassa saimme ensimmäiset kanssakävelijät kun Pohjoisen erikoiskasvit euroiksi-hankkeen Mikko liittyi isänsä kanssa seuraamme.

Piippolan Leskelässä löysimme vaivatta koko Suomen keskipisteen. 

Eräänä iltana päätimme kokeilla pimeäpatikointia ja tupsahdimme Kuusaan Eurolaan. Entiseen kyläkouluun,  jonka kunta oli myynyt eurolla kyläyhdistykselle.

 Eurolassa tapasimme ihka oikean valtakunnallisen kylähullun vm. 2013, Heikki Kumpulan.  Kumpulaa kuunnellessa tuli vahva tunne siitä, että pienten kylien asiat olisivat paljon paremmin mikäli näitä kylähulluja riittäisi muillekin paikkakunnalle.

Huippusiistillä ja palvelualttiilla Ruuskan kyläkaupalla meille tarjottiin kahvit ja siirryimme haapajärveläisten Jarmo Erosen ja Hannu Jääskön matkaan.

Siitäpä alkoikin todellinen tutustuminen Haapajärveen:

Someron hiihtokeskus ja harjoittelumaastot.

Ruokailu ja majoittuminen Marja-Leena Raution luokse, tutustuminen Mika Myllylän elokuussa paljastettuun patsaaseen, kaupungintalon valtuustosalin Myllylän palkintokokoelmaan, kaupungin teekuppikokoelmaan, urheilupuistoon ja Myllylän haudalle. 

Ja aamulla vielä piiskamännyille ja 

Ståhlbergin synnyinkotiin.

Siitä olikin mukavaa lähteä iloisella porukalla kohti Reisjärveä.

Matkalla olikin monenmoista katseltavaa ja juteltavaa ja saatiinpa välillä herkkujakin kun Marja-Leena taikoi eväitä repustaan ja 

paikallislehden toimittaja toi meille lämmintä ruisleipää.

Reisjärvin kristillisellä opistolla meidät yllätettiin iloisesti kun 150 nuorta toivottivat meidät tervetulleeksi laulaen. 

Kuten Haapajärvi, myös Reisjärvi, lumosi meidät ja tännekin haluamme palata pian uudelleen. 

Täällä Pohjanmaalla ei yllätykset tahdo loppua, sillä seuraavan päivän iltana meidät yllätti Timon veli,  Tapio, joka Pian kanssa huristeli meitä vastaan tarjoten yösijan.

Asuntoautossa hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kävelemään kohti ykköskohdettamme Halsuaa ja Miinan ja Juhan kotia.

Miina on A'la Miinan reipas ja iloinen emäntä  jonka keittiössä valmistuvat niin riista- ja kalaherkut kuin upeat kakutkin.

Halsualta matkamme jatkui Räyrinkiin, Itäväylälle, Vimpeliin, Alajärvelle ja edelleen Lehtimäelle.

Suutalassa meidät yllätti pariskunta, joka oli aikaisemmin vieraillut meillä Sauvossa.

He viljelevät luomumansikkaa ja -hernettä, sekä majoittavat Suutalan koululla.

 

Meitä odotti lämmin sauna, herkut jääkaapissa ja pyykinpesumahdollisuus.

Kyllä kulkijoiden kelpasi levähtää 38 km:n päivätaipaleen jälkeen. 

Suutalasta matkamme jatkui Tuuriin, Keskisen kyläkauppaan, joka sponsoroi meille kahden yön majoituksen.

Täällä meidän on hyvä levätä, huoltaa välineitä ja itseämme.

Matkan loppu häämöttää jo,

ilmat kylmenevät ja

siirryimme pikkuhiljaa etelää kohti. 

Pohjanmaa on ollut meille ikimuistoinen seikkailu,

olemme saaneet uusia ystäviä ja niin paljon hyvää osaksemme ettei sitä voi edes pukea sanoiksi. 

Kiitos kaikesta!

Pieni pala sydäntä jää tänne...

T. Sanna ja Timo 

Apostolin kyydillä päästä varpaisiin osa II: Sodankylästä Syötteelle

 Terkut Syötteeltä!

Nyt ollaan kävelty jo lähes viisi viikkoa, 

napapiiri on ylittetty, 

Lappi on vaihtunut Pohjois-Pohjanmaaksi ja 

kilometrejä on takana yli 780.

 Olemme saapuneet puolenvälin krouviin

 Pikku-Syötteelle ja vielä hymyilyttää 😀...

Nyt tuntuu hyvälle pitää matkan toinen välipäivä.

Sodankylän jälkeen matkamme jatkui 

Luostolle pieniä, kivisiä polkuja pitkin. 

Matka Yliluoston autiotuvalta Luostolle oli tähänastisen reissumme rankin rasti: 

Tihkusateessa ja kivisessä maastossa taival taittui uskomattoman hitaasti.

 Seitsemässä tunnissa etenimme vain 

13 km.

Kun märkinä, väsyneonä ja illan hämärässä

saavuimme Lapland-hotelliin,

saimme erinomaista ruokaa ja

tähänastisen reissumme parhaan aamiaisen. 

(Kuvassa suklaakakkua ja tattijäätelöä)

Suosittelemme!

Aamun valjettua suuntasimme 

Ametistikahvilan kautta kohti Pyhää.

Poluilla tapasimme monia mukavia kulkijoita, joiden kanssa oli ilo vaihtaa tarinoita. 

Ennen Kemijärveä poikkesimme

 Tapionniemen kylätalolla.

Voi mikä ilo ja tekemisen meininki siellä olikaan! Ei syyttä valittu vuoden 2019 lappilaiseksi kyläksi.

Tapionniemeen olisi mieluusti jäänyt

pidemmäksikin aikaa ja sinne palaamme varmasti!

Kemijärven jälkeen ohitimme napapiirin ja matkamme jatkui Luusuan aurinkoisten järvimaisemien kautta Auttiin.

 

Auttin kyläkartanossa hyvin nukutun yön jälkeen oli aika lähteä kohti Korouomaa.

Ei kuitenkaan mummobussilla,

vaikka se kutsuvalta näyttikin....

Korouoman rotkolaakso on Euroopan

syvimpiä maavajoamia ja se on

mitä upein patikointikohde,

jääkiipeilijöiden mekka ja myös 

Poika ja ilves-elokuva on kuvattu näissä maisemissa. 

Kahden Korouomavuorokauden jälkeen

suuntasimme Posion kautta UKK-reitille 

kohti Syötettä.

Taival oli pitkä, kostea ja

paikoitellen vähän kuljettu.

 

Tämä osa retkeämme on ollut täynnä iloisia kohtaamisia. 

Timon syntymäpäivää (ja Seijan myös) vietimme Seijan ja Joukon viihtyisässä asuntoautossa.

Matkalla Korouomaan tapasimme yllätäen myös Mamiat Sauvosta ja jo samaksi illaksi pääsimme Maijan ja Klasun vieraaksi Korouoman piilopirtille, missä vietimme mukavan ja herkullisen illan, yön ja aamun. 

(Klasu keittää muuten verrattoman hyvää "kiuaspuuroa"...)

Saimme kutsun myös Leenan, Jarin ja Hemmo-koiran vieraaksi upeisiin Posion järvimaisemiin. Saunaa, hyvää ruokaa, puhtaat lakanat ja käynti Riisitunturin huipulla.

Hyvä oli vaeltajien jälleen jatkaa matkaa hyvin levänneinä! Suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta!

Aivan mahtava yllätys kohtasi meidät myös Posiontien varressa kun Saarisen Timo seisoi tienvarressa tyttärensä kanssa.  Timo on tuttumme Portugalin Caminolta ja hän toi meille pienen palan Espanjaa: pullon Pinot Noiria, patonkia,  vuohenjuustoa, Manhcegoa ja Jamon Serranoa.

Olemme saaneet useita yhteydenottoja tutuilta, jotka ovat matkalla pohjoiseen. Nämä ovat luvanneet auttaa mikäli jotakin vaelluksella tarvitsemme.

Nämä kohtaamiset ovat olleet meille ikimuistoisia kuten tämä matkakin.  

Ne kertovat ihmisten sydämellisyydestä ja huolenpidosta.

Vaikka välillä on ollut todella kylmää ja sateista

ja tie tuntuu olevan pitkä kuin nälkävuosi, näiden kohtaamisten voimalla olemme kulkeneet hymyssä suin eteenpäin. 

Kun väsyneenä ja märkinä saavuimme Syötteelle, saimme mitä parhainta palvelua:

Luontokeskuksessa, keskusvaraamossa,

kaupassa ja hotellissa.

Nyt on aika pitää välipäivä:

huoltaa tarvikkeita,  syödä ja nukkua hyvin.

Na nauttia siitä, että matkan puoliväli on taittunut.

Mutta ennen kaikkea siitä, 

että toinen puoli on vielä edessä!

Hyvää viikonloppua sinulle!

T. Sanna ja Timo