Olemme viikon aikana kulkeneet läpi Riojan ja Burgosin maakunnan.
Viiniviljelmät ovat vaihtuneet maissi- ja auringonkukkapelloiksi,
vuoristomaisema tasangoksi ja puusto loppunut lähes tyystin.
Kilometrejä on kertynyt 193 (kokonaismatka 373).
Vesikellovertailu on vaihtunut tukiside- ja teippauskisailuun.
Iltaisin pohdimme edelleen onko kyseessä joukkoharha vai
keski-ikäisten alati kulkeva lemmenlaiva.
Kaikesta huolimatta olemme positiivisesti yllättyneitä
pyhiinvaeltajien yhteisöllisyydestä,
sekä paikallisten asukkaiden palvelualttiudesta ja kohteliaisuudesta.
Jokainen vastaantulija vauvasta vaariin toivottaa "Buen Caminon"
ja eksyksissämme polulta,
meidät ohjataan oikealle tielle.
Vaikka paikalliset pitäisivätkin vaeltamista joutilaana ajanhukkana,
tuo se työtä monille.
Pienet muutaman sadan asukkaan kylät ovat elinvoimaisia juuri matkailun ansiosta.
Viikonloppuna kävelimme läpi parin sadan asukkaan Atapuercan,
josta on löydetty Euroopan vanhimmat, n. puoli miljoonaa vuotta vanhat, ihmissukuisten lajien fossiilit.
Vähemmän mairittelevaa on,
että ensimmäiset ihmiset olivat kannibaaleja,
jotka söivät kilpailijoidensa nuoret jälkeläiset.
Osallistuin myös elämäni ensimmäiseen katoliseen messuun,
jossa pappi joi kaiken ehtoollisviinin itse
ja sen jälkeen antoi minulle ranskalaisen poskisuudelman.
Seuraavaksi edessä matkan haastavin osuus:
meseta ja siitä sitten seuraavassa jaksossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti