Apostolinkyydillä päästä varpaisiin osa IV: Tuurista Paimioon

Tuurissa käynnistyi viimeinen kaksiviikkoinen vaelluksemme.

Alavudella otimme riskin ja annoimme teltan ja makuupussit Miinan ja Juhan kyytiin luottaen hyvään tuuriin ja ihmisten hyväsydämisyyteen majoituksien suhteen.

Nopeasti sitten tupsahdimmekin Pirkanmaalle, jossa poikkesimme Virroille ja Visuvedelle. Oli ilo tavata Arja ja Teuvo Visuvedellä ja Kirsti ja Pekka Väärinjärvellä.

Mäkelän Lomatuvan isäntä Ruovedellä esitti meille talon valssin. Tuvassa oli lämmin ja leppoisa tunnelma, vaikka lokakuisena aamuna oli ulkona pakkasta 3 astetta. Usvan hälvettyä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja hyvä oli kulkijoiden jatkaa matkaa kohti etelää.

Orivedellä seuraamme liittyi Sanna, jonka kanssa kävelimme, jutustelimme ja keräilimme kantarelleja, joita löytyikin todella runsaasti.

Hämeessä kolmen päivän ajan huoltojoukkoina toimi Elvi ja Markku. Kyllä meidän kelpasi kulkea!

Hauholla viikko alkoi valkeana, josta jatkoimme matkaa pieniä ja vielä pienempiä teitä Hattulaan.

Siellä meillä olikin vastassa huippusydämellinen vastaanotto ja opastus: kunnanjohtaja Pekka Järvi, kulttuuritoimenjohtaja Minna Linna-Vuori, liikuntapäällikkö Jari Salmela, kaupunkilehden toimittaja ja muutamia muita. Ulkona odotti vielä iloinen saattojoukko.
Meille luovutettiin Team Hattula pipot ja putkihuivit.
Saattojoukon kanssa matkasimme Parolan Leijonalle, jossa hiihtoliiton entinen puheenjohtaja Seppo Rehunen oli myös meitä kannustamassa.

Rengossa yövyimme Irmelin ja Pekan luona. Aamu oli jälleen luminen.

21.10 saatiin Tammelan poika syntysijoille...  Kauko oli järjestänyt juhlallisen vastaanoton Tammelassa ja Nahkurinverstaalla saimme Tammelan pojan maailmanpölyt huuhdottua Turpoon-joessa.

Ja siitä lähtikin viimeinen satanen:
Somerolla satoi kenties yhtä paljon kuin koko matkalla yhteensä. Siitä huolimatta päivä oli täynnä iloa:
Kiitos kohtaamisesta Johanna ja Kari, Raija Hovila, Mervi Puosi ja Kerttu, Rami Rajala, Heidi Pöri, sekä Eija ja Timo Mänki. Teidän ansiosta askeleet olivat puolta kevyemmät!

Somerolta jatkoimme Hämeen Härkätietä pitkin Koskelle ja Marttilaan, josta Liinu meidät nouti ja piti hyvänä.

Marttilasta jatkoimme Paimion Oinilaan, Mallun ja Jukan vieraaksi. Ilta oli täynnä iloa viimeisestä pitkästä vaelluspäivästä, mutta samalla oli haikeutta seikkailun päättymisestä.

Hyvin syödyn, saunotun ja nukutun yön jälkeen käynnistimme viimeisen vaelluspäivän. Joka onkin sitten jo oma tarina...

... ja sellaiset tarinat ovatkin niitä ihan parhaita 😀

t. Sanna ja Timo

Apostolin kyydillä päästä varpaisiin osa III: Syötteeltä Tuuriin

 Tervehdys Kyläkaupalta!

Nyt olemme taivaltaneet Kainuun maakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle ja sieltä Keski-Pohjanmaalle ja edelleen Etelä-Pohjanmaalle. 

Kilometrejä on tähän mennessä kertynyt yli 1300 ja aikaa lähes kahdeksan viikkoa.

Tuntui ikävältä jättää taakse Pikku-Syötteen hotellin ystävällinen henkilökunta ja lähteä taas matkaan sateiselle polulle. 

Muutama päivä Syötteen jälkeen olikin sateista  ja nukuimme vuoroin autiotuvassa, vuoroin laavun sisään pystytetyssä teltassa. Kenkien ja vaatteiden kuivumisen kanssa oli ongelmia ja kun UKK-reitti oli vielä paikoitellen erittäin huonossa kunnossa, meinasi välillä usko  patikointiin loppua.

Aila-myrskyn aikaan nukuimme laavulla, johon kiinnitimme tarpin tuulen suojaksi.  Tuuli ulvoi ja kuivattelimme kenkiä nuotion lämmössä. Syötteen ja Puhoksen väli oli kenties retken vaativin.

Ennen Puolankaa etsimme Manner-Suomen keskipistettä löytäen vain heinikkoa ja vanhan autonrenkaan kunnes selvisi että Kekkosen vihkimä merkkikivi oli siirretty torille. Hiukan meitä hymyilytti se, kuinka puolankalaiset voivat keskipisteen niin vain siirtää! 

Vaalan kunnan jälkeen sunnuntaikävelyllä meidät yllätti mitä mainion näky:

Vanha taksi vm. -57 ja Neittävän nuorisoseuran kakkubuffet. 1000 km kävelleelle kakkubuffet on samaa kuin janoiselle keidas Saharan autiomaassa. Sekä taksi että leipuri olivat molemmat Mynämäeltä lähtöisin. Turun murre teki siis nautinnon kaksin verroin paremmaksi.

Piippolassa saimme ensimmäiset kanssakävelijät kun Pohjoisen erikoiskasvit euroiksi-hankkeen Mikko liittyi isänsä kanssa seuraamme.

Piippolan Leskelässä löysimme vaivatta koko Suomen keskipisteen. 

Eräänä iltana päätimme kokeilla pimeäpatikointia ja tupsahdimme Kuusaan Eurolaan. Entiseen kyläkouluun,  jonka kunta oli myynyt eurolla kyläyhdistykselle.

 Eurolassa tapasimme ihka oikean valtakunnallisen kylähullun vm. 2013, Heikki Kumpulan.  Kumpulaa kuunnellessa tuli vahva tunne siitä, että pienten kylien asiat olisivat paljon paremmin mikäli näitä kylähulluja riittäisi muillekin paikkakunnalle.

Huippusiistillä ja palvelualttiilla Ruuskan kyläkaupalla meille tarjottiin kahvit ja siirryimme haapajärveläisten Jarmo Erosen ja Hannu Jääskön matkaan.

Siitäpä alkoikin todellinen tutustuminen Haapajärveen:

Someron hiihtokeskus ja harjoittelumaastot.

Ruokailu ja majoittuminen Marja-Leena Raution luokse, tutustuminen Mika Myllylän elokuussa paljastettuun patsaaseen, kaupungintalon valtuustosalin Myllylän palkintokokoelmaan, kaupungin teekuppikokoelmaan, urheilupuistoon ja Myllylän haudalle. 

Ja aamulla vielä piiskamännyille ja 

Ståhlbergin synnyinkotiin.

Siitä olikin mukavaa lähteä iloisella porukalla kohti Reisjärveä.

Matkalla olikin monenmoista katseltavaa ja juteltavaa ja saatiinpa välillä herkkujakin kun Marja-Leena taikoi eväitä repustaan ja 

paikallislehden toimittaja toi meille lämmintä ruisleipää.

Reisjärvin kristillisellä opistolla meidät yllätettiin iloisesti kun 150 nuorta toivottivat meidät tervetulleeksi laulaen. 

Kuten Haapajärvi, myös Reisjärvi, lumosi meidät ja tännekin haluamme palata pian uudelleen. 

Täällä Pohjanmaalla ei yllätykset tahdo loppua, sillä seuraavan päivän iltana meidät yllätti Timon veli,  Tapio, joka Pian kanssa huristeli meitä vastaan tarjoten yösijan.

Asuntoautossa hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kävelemään kohti ykköskohdettamme Halsuaa ja Miinan ja Juhan kotia.

Miina on A'la Miinan reipas ja iloinen emäntä  jonka keittiössä valmistuvat niin riista- ja kalaherkut kuin upeat kakutkin.

Halsualta matkamme jatkui Räyrinkiin, Itäväylälle, Vimpeliin, Alajärvelle ja edelleen Lehtimäelle.

Suutalassa meidät yllätti pariskunta, joka oli aikaisemmin vieraillut meillä Sauvossa.

He viljelevät luomumansikkaa ja -hernettä, sekä majoittavat Suutalan koululla.

 

Meitä odotti lämmin sauna, herkut jääkaapissa ja pyykinpesumahdollisuus.

Kyllä kulkijoiden kelpasi levähtää 38 km:n päivätaipaleen jälkeen. 

Suutalasta matkamme jatkui Tuuriin, Keskisen kyläkauppaan, joka sponsoroi meille kahden yön majoituksen.

Täällä meidän on hyvä levätä, huoltaa välineitä ja itseämme.

Matkan loppu häämöttää jo,

ilmat kylmenevät ja

siirryimme pikkuhiljaa etelää kohti. 

Pohjanmaa on ollut meille ikimuistoinen seikkailu,

olemme saaneet uusia ystäviä ja niin paljon hyvää osaksemme ettei sitä voi edes pukea sanoiksi. 

Kiitos kaikesta!

Pieni pala sydäntä jää tänne...

T. Sanna ja Timo