Kesää kohti

Se on niin pienestä kiinni...

Viime viikolla huomasin että päivät

 ovat taas hitusen pidempiä,

illat sinisempiä ja

lumen lähtemisen myötä tunsin

 kevään ensituoksun sieraimissani.

Pihalla pikkulinnut lauloivat jo.

Keväästä innostuneena päätin kutoa veneeseen maton,

joka kestää kosteutta ja merituulen tuiverrusta.

 Poikkesin läheiseen kangaskauppaan, josta

 luonnollisesti päätyi mukaani useampikin kassi kuteita.

Kaikkia  en todellakaan tarvinnut,

 mutta parempi tietysti hankkia varmuuden vuoksi,

sillä joskus niille saattaa olla käyttöä.

(lue: niitä on jo monta säkkiä)

Matto valmistuikin  nopeasti mustaan loimeen,

johon kudoin tekokuitua ja punaista vahvaa narua.

Tuloksena herkullinen mustikan ja mansikan sekoitus,

aivan kuten pieni veneemme Dimmakin.

Kangaskaupasta tarttui mukaani kuitenkin paljon muuta:

 raahasin salongin sohvien istuimet ja selkänojat kauppaan,

jossa ne  saavat tänä keväänä ylleen uudet raikkaat kuosit.

Raitaa selkänojiin, 

vaaleaa pellavaa istuimiin,

rauhoittavaa ja tyylikästä

tummaa puuta vasten.

Seuraavaksi on verhojen, tyynyjen ja torkkupeittojen vuoro.

Kotiompelimon kone tulee käymään kuumana tämän kevään.

Mutta työ varmasti palkitsee vaivan,

ja ensi kesänä on mukava purjehtia 

uudelleen sisustetulla veneellä. 

Vielä piti ostaa veneen sisustukseen sopiva käsilaukku,

tottakai.

Pitäähän vierasvenesatamassa oltaessa,

käsilaukun sopia sisustukseen...

Sitäpaitsi,

se antaa itseluottamusta,

asia joka pitää ehdottomasti jakaa, 

jonka vain nainen voi ymmärtää.

Purjehduksia, pisamia,

myötätuulta,

aamukastetta,

iltaruskoa,

niitä odotan.

Dimma seisoo pukeilla pihassa 

ja käyn sille päivittäin höpisemässä

ensi kesän suunnitelmia.

Ja se kuuntelee....

 Näissä tunnelmissa...

Iloa ja valoa päivääsi!