Nuorcamino

perjantai 27. syyskuuta 2013

Syö aina jälkiruoka ensin...


Aloita jälkiruuasta. Seuraa sydämesi iloa!
Ulvo kuulle. Pidä erivärisiä sukkia.
Anna itsellesi lahjoja. Keinu kuun loisteessa.
Aja taksilla yksi korttelinväli. Luota elämään.


Nautiskele hitaasti. Yllätä itsesi.
Pukeudu aamiaiselle.
Puhu kukille ja odota vastausta.
Mene töihin yöpaidassa. Syleile puita.



Lähetä rakkauskirjeitä itsellesi.
Pane portaille puuroa menninkäisiä varten.
Punnitse itsesi aamuisin. Valitse valo.
Etsi hulluuttasi.



Kokeile. Pyydä sitä, mitä haluat.
Juhli valon paluuta. Kieltäydy pesemästä hampaitasi.
Istu takkatulen loimussa ja kerro tarinoita.
Juttele ventovieraiden kanssa. 



Anna anteeksi itsellesi ja muille.
Viskaa repustasi kivet pois. Juttele itseksesi.
Ota vastaan. Leiki!
Pidä omin lupinesi vapaapäivä.



Laula töissä. Päästä sisään. Rakastele heinäsuovassa.
Heitä tekemättömien töiden luettelo menemään.
Laula mukana, kun kuuntelet musiikkia.
Karta alennusmyyntiä. Pidä puseroa väärin päin.
Älä luovuta, vaan vaadi kaikkea. Telttaile pihalla.



Silitä kissaa. Arvosta kehoasi.
Juo auringonpaistetta.
Uskalla jotain uutta. Kävele paljain jaloin.
Ajattele, että sinulla on joka päivä lomaa
ja käyt töissä vain huviksesi.



Seiso myrskyssä meren rannalla.
Riko rutiineja. Älä pyydä lupaa.
Tee jotain mikä on mahdotonta.
Tulevaisuudessa on toivoa.
Maailmankaikkeus on mukava paikka!



Näihin viehättäviin elämänohjeisiin  törmäsin täällä sosiaalisessa mediassa.
Kiireen keskellä, syksyn luodessa yhä pidempiä varjoja, meidän  tulisi muistaa rikkoa rutiineja ja nauttia juuri tästä hetkestä.

Kuvat ovat eräältä kesälomareissulta Itävallasta,
kauniita maisemia, raitista ilmaa ja
onnenhetkiä.

Näissä tunnelmissa, mukavaa viikonloppua!
t. Sanna


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Senecan vaikuttavat sanat...



"Se, että pystyy olemaan paikallaan ja seurustelemaan itsensä kanssa, sitä pidän parhaimpana todistuksena siitä, että sielu on löytänyt rauhan.


Se, joka on kaikkialla, ei ole missään.


 Se, joka viettää koko elämänsä matkustellen, 
saa tuttavia mutta ei ystäviä.


 Se haava ei parane, johon laitetaan koko ajan erityyppisiä siteitä.


 Ei se ole köyhä, joka omistaa vähän,
 vaan se, joka haluaa aina vain lisää.


 Kysyt, mikä on rikkauden mitta?


 Vastaan: se on rikkautta, että omistaa kaiken välttämättömän ja katsoo, että siinä on tarpeeksi."


Lucius Annaeus Senecan (4 e.Kr.-65 j.Kr.),
 ruotsista tekstin vapaasti suomentanut Kjell Westö


Hienot Senecan sanat sopivat elämäämme tänäkin päivänä.
Näkymä tornin juurelta ei ole yhtä hieno kuin huipulta,
mutta alhaalla elämä koetaan.

Kuvat taannoiselta Intian matkaltamme,
 jossa saimme jälleen todeta ettei
elämän rikkautta voi rahalla mitata.

Olet ajatuksissani  ystäväni!
Onni on tässä hetkessä, nautitaan siitä...

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Syksy, mikä ihana tekosyy...

Pitkästä aikaa sain molemmat viikonlopun aurinkoiset päivät töistä vapaaksi.
Syysaurinko ja kiireettömät päivät nostattivat energiatasoa
odottamattomasti.


Aamulla nautimme piristävät mustaherukkasmoothiet terassilla.


Kesäkukat saivat väistyä uusien tieltä.


Terassin matot sain viimein pestyä ja kuiviksi
odottamaan ensi kevättä.


Syyskyntö - done!


Nokkossämpylöitä Ypäjänkylän Myllyn vastajauhetuista jauhoista.


Naudanpaisti-viiriäisenmunasalaattia


Sukulaiset ja ystävät kylässä, 
nautinnollista turinointia syysauringossa.


Kissakin nostettiin pöydälle...


Illalla söimme, joimme, tanssimme ja ennen kaikkea pidimme hauskaa
todella upeassa Perniön Väärlän Alitalossa 
perinteisissä sadonkorjuujuhlissa
 hyvien ystävien seurassa.


Ja tietysti keräsimme voimia tulevaa työviikkoa varten...
Syksy, mikä ihana tekosyy!


Niin ja tervetuloa mukaan jakamaan arjen ja juhlan iloja kanssani,
Tytti, Teija, Ansku ja Turun flikka päiväntasaajalta!
Olen vieraillut sivuillanne, ja todella ihania ovat, jokainen!!!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Pikku Jänis Vääräsääri


Pari vuotta sitten suoritin sisareni kanssa metsästyskortin. 
Pääsimme myös paikalliseen metsästysseuraan jäseniksi.
Olemme metsästäjän tyttäriä monen polven ajalta ja jo perinne velvoittaa...
Toiveet olivat korkealla ja suunnitelmat suuret.
Pienriista ja järjestötoiminta olivat meillä etusijalla.
Sisareni on asiaan aidosti vihkiytynyt.
 Hän on hankkinut aseenkantoluvan ja käy ampumaharjoituksissa:


2012 seuran kisoissa hopeasija.
Onnittelut hienosta suorituksesta!


Minulla taas aika on kulunut enempi höpöttämisen saralla...
Myyn taivaallisen hyvää hirviryynimakkaraa ja kehun sitä kaikille jotka jaksavat minua kuunnella.

Kerran kävin työkaverini kanssa metsällä,
 kauheasti lunta  ja haulikko painoi.
Vähän jännitti jänisraasun näkeminen:
 raaskinko ampua...?

Yhden jäniksen sain (en siis itse ampunut),
nyljin ja tein taivaallisen herkullista jänispaistia.

Toisenkin jäniksen sitten vielä kaadoin, henkilöautolla,
tuloksena käyttökelvoton rusakko ja katkennut mersun etujousi.


Postin kantaessa uusia metsästysalan lehtiä,
haaveilen  kiireettömästä nokipannukahvista nuotiolla
"oikeiden" metsästäjien kanssa.

Olemme innokkaita mukaanlähtijöitä,
mikäli hirvi- tai peuramiehet
meitä ajomiehiksi kaipaavat.


Ehkä ensi syksynä.... ehkä minäkin  olen mukana sorsastamassa tai kyyhkysjahdissa,
ehkäpä  saan ensimmäisen oman kaatoni  ja siitä sitten  herkullisen jänispaistin.


Sitä odotellessa, lepäilen takkahuoneen lehmäntaljalla ja 
paistelen sitä taivaallisen hyvää
hirviryynäriä...

PS.
 Ja tuo ylinnä oleva taulu roikkuu muuten  makuuhuoneessamme,
hääkuvän päällä...


Pilkettä silmäkulmaan löydät  täältä.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Haaste

 Sain tämän kivan haasteen Susannes White Dreamsin Susannelta, kiitos Susanne!


Tämän tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan
heitä joilla on alle 200 lukijaa.


Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.


11. Asiaa minusta:

Jo tämä alku oli niin vaikea...
 Mielestäni kaiken voisi aina tehdä paremmin ja asiat tuntuvat useimmiten jäävän kesken tai pahimmassa tapauksessa suunnittelun asteelle.

Heitin pallon perheelleni,
 ja pyysin heitä listaamaan 11 asiaa,
 jotka kuvaavat minua parhaiten.

Tulokset olivat melko.... hmmm...hämmentäviä,
seuraavana siis 11 minua parhaiten kuvaavaa
adjektiivia:

"luova"
"elämäniloinen"
"diplomaattinen"
"periksiantamaton"
"energinen"
"puhelias"
"vihreä"
"pehmeä"
"ahkera "
"reipas"
"ihana" (tämä viimeinen tuli supersuloiselta miniältä ;)

ehkäpä jotain joskus valmistuukin...



Ja sitten...

Tässä kysymykset:


1. Suklaa vai jäätelö?

Olen ollut karkkilakossa marraskuusta lähtien,

joten lukitsen kohdan b) ...




2. Mistä nautit eniten kesässä?

Merestä, merestä,  mansikoista,

niin ja tietysti merestä... ;)


3. Miksi päädyit bloggaamaan?

Aloitin tämän lähinnä kokeilumielessä,

halusin kehittää kirjallista puoltani,

enkä oikein ollut varma olisiko minulla edes mitään sanottavaa.

Tästä tuntuu kuitenkin kehittyvän mukava harrastus.

Itse asiassa tästä on avautunut aivan uusi mielenkiintoinen maailma, 

jossa tapaa kiinnostavia tuttavuuksia

ja bonuksena saa uusia ideoita.


4. Uskotko avaruusolentoihin?

En, 

vaikka eihän sitä koskaan tiedä...


5.  Suosikkivuodenaikasi?

Ehdottomasti kesä,


mutta harjoittelen tulemaan toimeen 

myös muiden kanssa.


6. Suosikkikukkasi?

Valkoinen ruusu ja ruiskukka


7. Ihanin sisustuskauppa netissä?

Huh, onhan niitä,
minulla on pitkään ollut
"en osta mitään uutta, ellen heitä jotain vanhaa ensin pois"- kausi
ja se rauhoittaa sisustushankintoja.


8. Mitä katsot televisiosta?

Meillä katsotaan tosi vähän televisiota,

 viime keväällä  Tanskalainen maajussi oli ehdoton ykkönen,

Ville Haapasalon Venäjän matkoja olen kiinnostuneena seuraillut,

enkä voi vastustaa myöskään  hyviä ruotsalaisia jännäreitä.


9. Ammattisi?

Miten sen nyt  kauniisti sanoisi;

lähiruuan ammattilainen :)


 10. Millaisia blogeja luet?

Sisustus-, ruoka-,  matkailu-  ja veneilyaiheisia


11. Parasta elämässä?


ja muut läheiset tietysti myös.




Haastan edelleen:
Kaikulanrinteen Sannan
Sininiityn Sinin
Tuulta ja Tyrskyjä Anskun
Me, myself & I:n Emman
Pellavanauhaa ja Lohikeittoa Johannan
Mikä on punainen ja kelluu? Paila-Maijan

Maalaisromanttisen kodin elämää

Jokivarren Maaretan Maaretta

Onnen Hetkiä Paratiisissa Teijan

Maalaisrouvan Satun

Lehmuskujalla Hannahin


Hyvää illanjatkoa Ystäväni!


perjantai 6. syyskuuta 2013

Ruusun aikaan

Vaaleanpunaiset ruusut eri sävyissään ovat merkkejä lempeydestä ja kiitollisuudesta.
 Vaaleat sävyt kertovat elämän iloista, keveydestä ja onnellisuudesta.
 Syvin sävy merkitsee "Kiitos"

Villiruusu, rosa dumalis, orastavan rakkauden symboli.

Villiruusun ja minun yhteydestä muutama sananen:


Teimme keväällä mieheni kanssa 10 maan kierroksen Euroopassa.
 Matka ylitti odotukset.


Yksi parhaista käyntikohteista oli  Villeroy Bochin 
"pieni kahvikuppitehdas" Luxemburgissa


Olen keräillyt Villiruusu sarjaa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
 Sarjaa ei ole tuotu Suomeen enää vuosiin  ja siksi tehdaskäynti olikin erittäin mieluisa.


Mukaan todellakin tarttui kuppi jos toinenkin kotiin vietäväksi...




Kesäihmisenä olen halunnut tuoda villiruusut kotiini.
Amerikkalaiset sohvat Orient Occident päällyksillä kutsuvat haaveilemaan...


 verhoissa ja vuodevaatteissa  pieni pala maalaismaisemaa...




Varjostin ahvenanmaalaista tuotantoa,


tyynyyn voi painaan pään ja unelmoida hetkisen..


 salaisesta teehetkestä ruusutarhassa...



A Wild Rose

A blushing wild pink rose,
By Tangled woods and ways,
A passing sweet that goes
With summer days.

From rosy dawn till night
Wafted from east to west,
Kissed by the morning light
To evening rest.

Thy odors faint outlive
Alike both joy and pain,
Stealing the sweet they give
To yield again.

Leaving a faint perfume
Thy memory to fulfill,
Forgotten in thy bloom,
Remembered still.

-Sarah Orne Jewett-



Aurinkoista viikonvaihdetta Ystäväni...