Vieraile Elämys Ämmin nettisivuilla

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Pikku Jänis Vääräsääri


Pari vuotta sitten suoritin sisareni kanssa metsästyskortin. 
Pääsimme myös paikalliseen metsästysseuraan jäseniksi.
Olemme metsästäjän tyttäriä monen polven ajalta ja jo perinne velvoittaa...
Toiveet olivat korkealla ja suunnitelmat suuret.
Pienriista ja järjestötoiminta olivat meillä etusijalla.
Sisareni on asiaan aidosti vihkiytynyt.
 Hän on hankkinut aseenkantoluvan ja käy ampumaharjoituksissa:


2012 seuran kisoissa hopeasija.
Onnittelut hienosta suorituksesta!


Minulla taas aika on kulunut enempi höpöttämisen saralla...
Myyn taivaallisen hyvää hirviryynimakkaraa ja kehun sitä kaikille jotka jaksavat minua kuunnella.

Kerran kävin työkaverini kanssa metsällä,
 kauheasti lunta  ja haulikko painoi.
Vähän jännitti jänisraasun näkeminen:
 raaskinko ampua...?

Yhden jäniksen sain (en siis itse ampunut),
nyljin ja tein taivaallisen herkullista jänispaistia.

Toisenkin jäniksen sitten vielä kaadoin, henkilöautolla,
tuloksena käyttökelvoton rusakko ja katkennut mersun etujousi.


Postin kantaessa uusia metsästysalan lehtiä,
haaveilen  kiireettömästä nokipannukahvista nuotiolla
"oikeiden" metsästäjien kanssa.

Olemme innokkaita mukaanlähtijöitä,
mikäli hirvi- tai peuramiehet
meitä ajomiehiksi kaipaavat.


Ehkä ensi syksynä.... ehkä minäkin  olen mukana sorsastamassa tai kyyhkysjahdissa,
ehkäpä  saan ensimmäisen oman kaatoni  ja siitä sitten  herkullisen jänispaistin.


Sitä odotellessa, lepäilen takkahuoneen lehmäntaljalla ja 
paistelen sitä taivaallisen hyvää
hirviryynäriä...

PS.
 Ja tuo ylinnä oleva taulu roikkuu muuten  makuuhuoneessamme,
hääkuvän päällä...


Pilkettä silmäkulmaan löydät  täältä.

1 kommentti:

  1. Hui, sää metsästät ittekki :) Musta ei koskaan olis kyllä siihen hommaan, luulisin ainaki niin ;)

    VastaaPoista