Heippa!
Olen tänä kesänä aloittanut kiitollisuusharjoitukset...
Joka ilta nukkumaan käydessäni listaan mielessäni viisi asiaa joista olen kiitollinen:
Kesäsade, juttutuokio naapurin kanssa tien varressa,
mukava sähköposti kesken kiireisen työpäivän,
lapsen hymy tai täydellistä satoaan notkuva karviaismarjapensas.
Tällä tavoin keskitän huomioni siihen mikä on hyvin,
enkä siihen mitä minulta puuttuu.
Kiitollinen ihminen näkee ympärillään runsauden.
Ystäväni vakisanonta "Onni seuraa onnellista",
pitää täysin paikkaansa.
Toisaalta kirjoittaessani päässä pyörivät murheet paperille ja
sulkemalla ne purkkiin,
ne myös häiritsevät minua vähemmän.
Ja kun vielä annan murehtimiselle oman aikansa:
lähden vaikkapa pyörälenkille ja
otan purkista pari paperia mukaani ja
vatvon ulkoillessani murheita niin paljon kuin kykenen.
Kotiin tullessani, ovat murheetkin todennäköisesti
löytäneet oikeat mittasuhteet
ja ulkoilu on tehnyt hyvää sekä mielelle että keholle.
Ja jos murheista pystyin löytämään vaikka pieniäkin
kiitollisuuden aiheita,
ne auttavat minua pääsemään nopeammin yli pettymyksen tunteista.
Ja jos satun ajautumaan valittajien seuraan,
ripottelen vaivihkaa joukkoon positiivista asennetta.
Olen nimittäin salainen onnellisuusaktivisti ;)
Ihanaa positiivista elokuuta sinulle <3
t. Sanna
