Sydämellä on syynsä, joita järki ei ymmärrä...

Hei!

Rennosti remmissä  jälleen!

Syksyllä Lapin luonnossa kulkiessani

kipuilin ja mietiskelin,

 etsin suuntaa,

huusin ääneen ja itkin hiljaa.

Valvoin öitä ja torkuin päivisin.

Hain ja valitin,

kurkoitin kuuta taivaalta....

Ahmin oppaita henkisestä kasvusta,

kodin siivoamisesta, vaurastumisesta

ja terveellisestä ruokavaliosta.

Opiskelin espanjaa kurssilla,

englantia ja ruotsia kotona.

Harjoittelin uusia taitoja ja

hioin ja viilailin vanhoja.

En nähnyt metsää puilta ja

olin sairastumassa elämisen ähkyyn...

Eräänä päivänä avasin Puolivihreää Elämää facebook-sivut.

Otsikkoon olin kirjoittanut näin:

"20 vuoden päästä tulet katumaan niitä asioita,

joita et tehnyt, etkä niitä, joita teit.

Purjehdi siis kauas kotisatamasta,

tunne tuuli purjeissa.

Löydä. Unelmoi. Keksi"

-Mark Twain-

Silloin ymmärsin,

 että vastaukset eivät olleetkaan kaukana,

vaan ihan kohdalla.

Elämä oli näyttänyt minulle polun, jota kulkea ja

ripotellut viittoja jo pitkin matkaa.

Kiireessäni en vain ollut ehtinyt niitä huomaamaan.

2016 teemani on hiljentäminen:

Lähden etsimään uutta suuntaa alukselle,

johon mahtuu perhe, koti, työ, harrastukset ja minä.

Ja sinua lukijani unohtamatta!

Ja luulen löytäväni,

se ei olekaan mahdotonta...

Toivon, että vuosi 2016 tulee jäämään mieleeni

tärkeimpänä vuotena pitkään aikaan.

Haluan kääntää katseeni muistoista tulevaisuuteen.

Annan koko elämäni muuttua:

Katson hymyillen eteenpäin,

haastan itseni uudella tavalla

tiedostaen voimavarani ja taitoni

eläen niiden puitteissa....

Blogissani kuljen tästä lähtien kahta polkua:

Puolivihreää Elämä keskittyy hyvinvointiin,

uudenlaisen tulevaisuuden luomiseen ja

arjen pieniin iloihin.

Ämmilässä harrastelijakokki keittelee keitoksiaan

 suurella sydämellä...

Olisin todella iloinen, mikäli lähdet mukaan matkaani!

Paljon järkeä me tarvitsemme,

ja pisaran hulluutta elääksemme

huomiseen ja huomisen yli.

(Lassi Nummi)

Ihanaa talvista päivää sinulle!

Olet minulle tärkeä!

t. Sanna