Nuorcamino

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Buorre beáivi ja Lihku mátkái!


Syysterveiset Saariselältä!
Vietimme kesän viimeisen lomaviikon
 upeissa Lapin ruskamaisemissa.
Pitkiä, hitaita ja nautinnollisia patikointeja
 kauniissa ja aurinkoisessa kansallispuistossa,
tunnelmallisilla pitkospoluilla ja tunturimaisemissa.
Kullanhuuhdontaa, joogaa, savusaunaa, 
pulahtelua tunturipuroon, viinipruuvia ja puhdasta lappilaista  ruokaa.


Koimme läpikuultavan kuulaita aamuja,
 jolloin lähdimme liikkeelle jo ennen auringonnousua ja 
sekä Lapin hämäriä syksyisiä iltoja kynttilänvalossa.
Mieli sai levätä ja oli aikaa järjestellä 
 unelmia ja ajatuksia.


Kulkiessa unelmaansa kohden,
 on raivattava tilaa ja annettava aikaa itselleen,
  ja osattava luopua vanhasta.
Lapin luonnossa kulkiessani
 päätin lopettaa Puolivihreää Elämää-blogin kirjoittamisen.
Tunnen ajelehtineeni bloggailussa vähän siellä ja täällä,
löytämättä "oikeaa suuntaa".


Olen blogissa käsitellyt perhe-elämää vaimona, äitinä, äitipuolena ja isoäitinä, 
työtä ja sen tärkeyttä meille,
 rakkautta lähiruokaan ja maaseutuun,
 purjehduksen opettelua, ulkoilun tärkeyttä, käsitöiden meditatiivista vaikutusta ja hyvinvointia erityisesti naisen näkökulmasta.
Tällä hetkellä tuntuu siltä,
 että kaikki sanat on sanottu, kuvat kuvattu ja kirjoitukset kirjoitettu...
Nyt annan aikaa uudelle:
Unelmille, espanjankielen opiskelulle, joogalle,
lenkkeilylle ja nahkatöille.
Vähemmän somea, isommin elämää...


Kenties jonkin päivänä palaan Puolivihreään Elämään
tai  ehkä aloitan jotain uutta...
Yksi unelmani on ruuanlaittoon, lähiruokaan, villivihanneksiin erikoistunut harrastelijakokin blogi.
Aika näyttää, tapaammeko jonakin päivänä "Ämmilässä"...


Instagramista löydät edelleen

Kaikille lukijoille ja blogiystäville:
On ollut suuri kunnia taivaltaa yhtä matkaa.
Iloita, oppia, kasvaa, nauraa ja surrakin kanssasi.
Ihanaa syksyn jatkoa.
Olet sydämessäni <3


T. Sanna alias Puolivihreän elämän ämmi


perjantai 11. syyskuuta 2015

Tulin vaan huikkaan...


Moikka!
Tulin vaan huikkaan...
et olen ihanasti lomalla.
Ei mulla muuta ;)
t. Onnellinen Ämmi


torstai 10. syyskuuta 2015

Uunipäärynät.. ja miten saa torstain tuntumaan sunnuntailta....


Hei!
Sisareni päärynäpuu repesi sadon runsaudesta ja
sain ison kassillisen vielä vähän raakoja,
 söpöjä pikkupäärynöitä.


Katseltuani kassiin kerran jos toisenkin,
päätin kokeilla uunipäärynöiden valmistusta...
resepti meni jotakuinkin näin:


Madeirahaudutetut mantelipäärynät ja valkosuklaajäätelö:

1 litra päärynälohkoja 
1 rkl hunajaa
2 rkl madeiraviiniä tai mantelilikööriä
vettä

Kiehauta päärynät kevyesti (n. 5 min.) vedessä, johon olet lisännyt hunajan ja viinin tai liköörin.

3-4 rkl sulatettua voita
1 dl mantelirouhetta
2 rkl sokeria

Kaada keitinliemi pois, siirrä päärynät paistonkestävään vuokaan. Sekoita sulatettu voi, mantelirouhe ja sokeri, levitä muruseos päälle.  Kypsennä 200 asteessa n. 20 min.
Nauti valkosuklaajäätelön tai vanilijakastikkeen kera.


Simppeli ja nopea ohje,
joka sai torstain tuntumaan sunnuntailta...
Samalla tämä on gluteiiniton vaihtoehto,
 joka todennäköisesti toimii yhtä hyvin omenoiden kanssa.
Kannattaa kokeilla.
Miten sinä valmistaisit päärynöitä?
t. Sanna

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Onnin viikko - Onnen viikko


Tämä on se hetki,
jonka kestävän mä haluan.

Lapsen kädet pienet
ympärillä kaulan.
. 

Poski poskea vasten,
tuoksu suloinen.

Otat kädet pois,
jäät syliini istumaan.



Silitän hiuksiasi,
käyn hiljaa laulamaan.

Onnen kyynelten läpi,
näen kirkkaan katseesi.



Kerron onnen tunteesta ja
ilosta elämässä.

Siinä sitten istumme,
käsi kädessä.
(runo Susanna/Positiivarit)

Meillä vietettiin viime viikolla Onni-viikkoa.
Pikku-Onnin vanhemmat matkailevat Intiassa
ja ämmit, mammat, kummit ja mummut
pääsivät oikein joukolla Onnia hoitamaan.

Reipas, iloinen ja kiltti Onni
toi onnen mukanaan ja
yhteisen ajan olisi toivonut 
kestävän pidempään...

t. Ämmi


maanantai 24. elokuuta 2015

Maistuisiko kenguru?


Hei!
Tein tuossa taannoin mahtavan löydön Kaarinan Katariinan supermarketissa:
Kengurun ulkofileetä somasti pakattuna
kaupan pakastealtaasta.
Vaikka tunnustaudunkin lähiruokaihmiseksi,
niin tällä kertaa uteliaisuus voitti...


Tarkkaan tutkailin eri valmistustapoja ja vielä viime metreillä
kutsuin Timon kokkiveljen, Tapion, apuun.
Hän huristelikin tuota pikaa vaimonsa kanssa Tammelasta Hangon itäsatamaan fileetä valmistamaan.





Otin lihan hyvissä ajoin sulamaan ja kolme tuntia ennen valmistusta
kaadoin pakastepussiin oliiviöljyä, runsaasti suolaa ja fileet kokonaisena mureutumaan.
Tuntia ennen valmistusta otin lihan huoneenlämpöön.


Lihojen huolellinen kuivaaminen,
nopea paisto kuumalla pannulla kolmisen minuuttia per puoli
  pintojen kiinni saamiseksi ja
folioon jälkikypsymään vielä viideksi minuutiksi.
Pelkkä pippurointi ja fileen siivutus. 

Niin helppoa se oli
(ihan kuin olisin itse tehnyt....)


Lihan seuraksi tein Mango-kookos-maissisalaattia
Ohje menee suurin piirtein näin
(veneolosuhteissa määrät ovat aina vähän sinnepäin):
Sekoita:
Pieni lasipurkki Hellmansin majoneesia
Purkillinen mangopilttiä
Desi kookoshiutaleita
suolaa ja sitruunapippuria maun mukaan
Lisää:
Pieni tölkki säilykemaissin jyviä
3-5 desiä keitettyjä tricolori simpukkamakaronia
Sekoita ja anna salaatin maustua vähintään tunti.


Kokki taisi olla vähän epäilevä salaattini suhteen ja
toikin uudet perunat mukanaan.
Nekin maistuivat mainioilta kengurunlihan kera.


Viininä testailimme pariakin
valko- ja punaviiniä ruuan kanssa.


Summasummarum....
Liha oli maukasta ja mureaa
ja sisältä juuri sopivan roseeta.
Hyvää ruokaa, hyvää viiniä,
hyvässä seurassa,
kauniissa Hangon yössä...
Mikä sen parempaa...


Ja niin hyvin kokki hommansa hoiti,
että tilasin Tapion jo meille valmistamaan
ihanan paikallista
Paraisilla kasvatettua saaristolaiskaniinia,
mutta se onkin sitten jo toinen tarina...

Mukavaa maanantaiehtoota sinulle!
t. Sanna

torstai 20. elokuuta 2015

Nautin loman joka murusesta....


Kun istuu jokaisen laiturin päässä,
ihastelee ohi liitelevät tervapääskyt ja neitoperhoset,
tutkii kauniit pyöreät kivet ja ajopuun kappaleet.



Näkee tähdenlennon ja sateenkaaren,
tuntee suolaisen meren tuoksun ihollaan,
juttelee sorsaperheelle ja yksinäiselle oravalle.


Ihmettelee mittarimatoa ja lammaslaumaa,
löytää merikaalin, kurtturuusun ja ajuruohon.
Suree läntisen Suomenlahden suuria sinilevälauttoja.


Maistaa metsämansikan, villivadelman ja kanttarellin.
Tuntee samaan aikaan vastaleikatun ruohon ja
savustuvan kalan tuoksun,
seuraa hämärtyvässä illassa  polskivia ahvenia.


Kohtaa vieraassa maassa, vieraassa saaressa,
 onnensa löytäneen kulkurin,
joka on tyytyväinen elämäänsä tässä ja nyt.


Sileät, raidalliset rantakalliot,
mystiset luodot,
viettelevät niemen kärjet,
lukemattomat loistot ja ylväät majakat.



Ja kun edessä on vain sininen, hiljainen ulappa....

Eloa, oloa ja uusia kokemuksia kesäisellä Suomenlahdella...
 kuin  olisi upottanut kylmät kädet vasta lingottuun lämpimään hunajaan...


Terveiset Kejsarhamnista, Hangosta, Jussäröstä,
Tallinnasta, Naissaaresta, Porkkalasta, Inkoosta
Kasnäsistä ja Karunasta!

Näistä pienistä loman murusista syntyi
onnistunut ja rentouttava kolmeviikkoinen...
Maanantaina levänneenä ja uusin voimin
arkea kohti.

Aurinkoista viikonloppua sinulle!

T. Sanna

lauantai 1. elokuuta 2015

Out Of Office


Viimein se alkoi... kauan odotettu...
...LOMA!!!!


Ensimmäistä kertaa työurani aikana
 olen päättänyt sulkea
puhelimen, tietokoneen ja läppärin
kolmen viikon ajaksi...
Lisäksi auto lähti eilen 
huoltoon ja teippaukseen ja
saan sen takaisin vasta töihin palattuani.


Ei siis sähköpostia,
facebookia, instagramia,
pinteristiä, bloggeria,
eikä yhtään ainutta puhelua :)


Sen verran olen päättänyt antaa periksi, että
tarkistan tabletilta kerran päivässä
messenger-viestit lapsiltani  ja
 mielelläni otan vastaan kauniita postikortteja.


Ja aina voi tulla käymään...
Voidaan loikoilla kirsikkapuun alla,
katsella hiipuvaa tulta nuotiolla,
istuskella keinussa,
grillailla kengurua,
lukea ääneen vanhoja lehtiä,
virkata ketjusilmukoita,
ajella mopolla,
keinua laineilla...


Ja jos sataa,
sekään ei haittaa:
kääriydytään filtteihin ja kuunnellaan terassilla 
sateen ropinaa ja ollaan ihan hiljaa...


Ja kun loppukuusta palaan, 
toivon olevani hyvin levännyt,
virkeä ja uutta tarmoa täynnä.


Siihen asti, ihanaa alkavaa elokuuta,
nauttikaa lämpimistä päivistä,
auringosta ja yhdessäolosta,
kuulaista illoista ja
auringonlaskuista...

t. Sanna
(Kuvat Duane Bryers)