Vieraile Elämys Ämmin nettisivuilla

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Elämää kevyt raejuuston ja suklaarasian välissä



Hei!
Mieheni vinkkasi eilen minua lukemaan allaolevan blogitekstin,
joka käsittelee hienolla tavalla itsensä hyväksymistä.
Me naiset olemme armottomia oman elämämme tuomareita:
Liikaa sitä, liian vähän tuota...
Aina on parannettavaa ja kirittävää...
Iän myötä vielä enemmän kuin ennen.


Pakko myöntää, että kuulun niihin naisiin,
 jotka sortuvat kevyttuotteisiin ja ihmedietteihin,
vaikka tiedän hyvin ne turhiksi.
(tai en ehkä sentään ihmedietteihin ...)
Jääkaapin ovessa on tälläkin hetkellä
kiinnitettynä ruokaohjelma...
Elän kausia, jolloin liikkuminen toisinaan 
menee liiallisuuksiin.
 Kun punnitsen itseni aamuisin, eikä tulos minua miellytä,
koko viikko on aivan sekaisin.
Välillä taas höllään ja nautiskelen,
istuskelen sohvalla viinilasi toisessa ja
suklaapatukka toisessa kädessä.
Voi sitä elämän autuutta... 


Mutta tämä allaoleva teksti kyllä pysäytti 
ja laittoi miettimään naiseutta ja omaa ulkonäköäni.
Sitä kuinka me näemme itsemme ja 
miten läheiset meidät näkevät.

Tässä sinulle liikuttava kirjoitus The Voicen sivulta,
joka koskee lähes jokaista parisuhteessa elävää naista,
ole hyvä...

Suositussa Don't hate the player, Hate the game -blogissa on julkaistu kirjoitus, johon lähes jokainen parisuhteessa oleva nainen voinee samaistua. Referoimme kirjoituksen vapaasti alle.
"Jokaikinen aamu kun aviomieheni Michael herää, hän kääntyy ympäri, tulee kiinni minuun ja laittaa kätensä ympärilleni. Hän painaa yön jäljiltä kuivat huulensa kiinni korvaani ja hyräilee korvaani "Sinä olet maailman kaunein vaimo."
Minulla on päälläni isot housut joissa on iso reikä koiran hampaista sekä perustoppi. Kävin viimeksi suihkussa kaksi päivää sitten (muistelen). Hiukseni ovat pörröytyneet tyynyä vasten. Leualleni (ja myös kaksoisleualleni) on valunut yön aikana kuolaa.
Lienee turha sanoa, että minä en ole maailman kaunein vaimo. On itse asiassa melko todennäköistä, että en kuulu edes sadan kauneimman joukkoon. Jos Maailman kaunein vaimo -kilpailu järjestettäisiin, minut varmasti diskattaisiin ihan jo säärikarvojeni pituuden perusteella.
Mutta se ei nyt ole olennaista. Olennaista on se, että mieheni todella uskoo minun olevan se vaimo.
Minä olen saanut neljä lasta ennen kuin tapasin mieheni. Minulla on raskausarpia paikoissa, joissa en tiennyt niitä voivan esiintyä, esimerkiksi polvieni takana sekä kylkiluideni kohdalla. Minun keskivartaloni on liian pitkä ja minun jalkani puolestaan niin lyhyet, etteivät ne ylety tuolilla istuessani lattiaan.
Farkkuni ovat kokoa 38. Minulla on monia tukisukkahousuja. Juoksen vain jos minua jahdataan. Olen kuin hahmo jostakin sohvaperuna-realitystä.
Hän näkee sen kaiken päivittäin. Ja silti, silti olen hänen mielestään maailman kaunein vaimo. 
Olen testauttanut hänen näkönsä. Se on hyvä. Hän on nähnyt alastomia naisia minua ennenkin. Hän on ollut naimisissa ja olen melko varma, että hän on selaillut myös Playboy-lehtiä. Kokemattomuus tai huono näkökään ei siis voi selittää sitä, miksi hän pitää minua kauniina.
Miksi minä siis näen pelkän ruman ällötyksen siinä, missä hän näkee maailman kauneimman vaimon?
Siitä syytän kaikkia niitä, jotka ovat sitä mieltä, että huippumallit ovat kauneusihanne. Syytän Victoria's Secret -kaupan myyjää, joka totesi minulle nenänvartta pitkin katsoen, että heillä ei ole rintaliivejä minun koossani.
Mietipä siis oikein tarkkaan. Kun sinä menet suihkuun ja toivon, että sinulla olisi litteämpi vatsa, aviomiehesi katsoo sinua ja yrittää nähdä haarovälisi. Sinä tiedät sen, sitähän hän yrittää. Jos sanoisit hänelle, että haluat pikapanon juuri siinä ja silloin, luuletko todella, että hän sanoisi "Kyllä kulta, mutta sammutetaan ensiksi valot, ettei minun tarvitse nähdä raskausarpiasi."?
Asia on näin: Samalla, kun me vaimot mietimme, että meidän pitäisi olla kauniimpia, seksikkäämpiä, kuumempia, laihempia tai kiinteämpiä, miehemme ajattelevat, että olemme todella seksikkäitä juuri sellaisina kuin olemme. Olen kysellyt tätä monelta. Vastaukset ovat yksimielisiä.
Joten kysy itseltäsi tämä: Kuka sinulle sanoo, ettei vartalosi ole täydellinen? Vain sellaiset ihmiset, joilla ei ole väliä. Vain sellaiset ihmiset, joita et tunne. Kuka sanoo, että et ansaitse palkankorotusta? Kuka sanoo, että et ole tarpeeksi hyvä äiti? Kuka sanoo, että sinun ei pitäisi pukeutua noin? Vain ihmiset, jotka eivät ole uskomisen arvoisia. Vain sellaiset ihmiset, joita sinun ei tarvitse kuunnella.
Mutta kuka kertoo sinulle, että olet juuri oikeanlainen ja täydellinen sellaisena kuin olet? Se ihminen, joka herää vierestäsi joka aamu. Se ihminen, joka näkee sinut alasti päivittäin. Se ihminen, joka suostuisi kanssasi pikaisiin milloin tahansa ja missä tahansa.
Joten tästä eteenpäin kun se ääni kuiskaa korvaani aamuisin, että olen maailman kaunein vaimo, minä suljen silmäni. Ja päätän uskoa."


Ehkäpä nyt on aika ryhtyä olemaan rohkeasti oma epätäydellinen itseni.
Höllentää otetta ja olla rennompi.
Hyväksyä itseni sellaisena kuin olen,
pienenä pulleana puutarhatonttuna,
jolla on muutama ylimääräinen kilo ja
jonka hiukset hapsottavat aamuisin,
mutta jolla on mies joka hyväksyy ja
 rakastaa minua juuri tälläisena.

Muistetataan tytöt,
että olemme upeita naisia,
ja kelpaamme juuri sellaisena kuin olemme!

t. Sanna
(kuvat Duane Bryers)

Ja kiitos Rakkaani,
 kun laitoit minut lukemaan tämän hienon tekstin!




2 kommenttia:

  1. Näissä ajatuksissa olen itsekin viime aikoina ollut, joten kiitos tästä! Ihanat kuvat olet löytänyt mukaan postaukseesi. Oikein hyvää viikkoa sinne sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle Marianna, enää kolme yötä juhlaan! Iloa ja valoa sinulle!

      Poista