Potkaa, Bitte Schön !!

Potka on mainiota seurusteluruokaa talven kylmillä säillä.

 On mukavaa kerätä parhaat ystävät koolle ja

 nautiskella rauhassa mehevän sianpotkan verrattomasta mausta.

Potkan valmistus on  melko aikaa vievää, 
mutta se palkitsee moninverroin tekijänsä.

 Olen valmistanut sianpotkia kolme kertaa, 

ja jokainen kerta on ollut ikimuistoinen.

Tarvitset: 1 suolattu Sianpotka/hlö
               5 sipulia
               1 valkosipuli
               4 porkkanaa
               pieni keräkaali
               hapankaalia
               2 pussia virolaista smetanaa
               juoksevaa hunajaa
               vähän paistolientä
               siirappia

 Ota potkat huoneenlämpöön vähintään

 tunti ennen ruoanvalmistusta.

 Laita potkat lohkottujen sipulien ja valkosipuleiden

 (puolet ylläolevasta) kanssa paistopussiin.

 Paista potkia 100 asteessa n. 6 tuntia, käytännössä yön yli.

Lohko uunipannulle sipulia, porkkanaa,

 kaalia, hapankaalia.

 Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

 Kaada päälle smetana, paistoliemi ja vähän juoksevaa hunajaa.

 Asettele potkat vihannespedin päälle ja paista vielä 175 asteessa reilun tunnin. Potkista irtoaa herkullista nestettä kasvisten päälle.

 Valele potkat siirapilla ja paista vielä 250 asteessa hetki,

 jotta ne saavat kauniin värin ja rapean kuoren.

Nauti hyvässä seurassa tuoreen leivän ja iloisten ruokaryyppyjen kera. 

Saksalainen tumma olut ja marssimusiikki 
tuovat lisätunnelmaa.
(Varoitus: marssimusiikki saattaa aiheuttaa
seuraavana aamuna päänsärkyä)

Sianpotkaa saa tilauksesta ainakin
Perniön Lihan tehtaanmyymälästä
Salon Valimonkadulta.

Nautinnollisia Potkahetkiä!
t. Sanna

Huoltohommissa

Teimme tänään reippaan kävelyretken läheisen järven jäälle,

jossa jo useana talvena olemme saaneet nauttia

perinteisen napakelkan

ilakoivasta vauhdin hurmasta.

Luonto osoitti meille jälleen kauniimman puolensa,

lumi ja pakkanen olivat luoneet  mitä upeimpia taideteoksia.

Järvelle saavuttuamme,

pääsimmekin yllättäen huoltohommiin.

Kelkka oli jäätynyt järven jäähän ja

se oli aamulla siitä irroitettu.

Koputtelimme valtavaa jäälohkaretta

kelkan jalaksesta.

Pala palalta jää antoi myöden 

ja nyt odottelemme muutaman päivän

jotta avanto jäätyy 

ja pääsemme nauttimaan vauhdin hurmasta.

Ulkoilu raikkaassa ilmassa,
hyvä seura, 
maukkaat eväät.
Napakelkan ohella myös keho
sai aimo annoksen huoltoa raikkaan
ulkoilman muodossa.
Siinä tämän sunnuntaipäivän 
parhaat kohokohdat.

Päivälliseksi herkullisen mureaa hevospataa ja kukkakaalimuusia.

Näistä eväistä on hyvä pyhä tehty!

Aamupalalla on väliä

"Kun heräät aamulla, Puh", sanoi Nasu vihdoin,

 "mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?"

"Mitähän tänään on aamiaiseksi?" sanoi Puh.

 "Mitä sinä sanot, Nasu?" 

"Minä sanon: Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?"

 sanoi Nasu. 

Puh nyökkäsi mietteliäänä.

 "Se on sama asia", hän sanoi. 

(A.A.Milne)

 ♥  Hyvää viikonloppua  ♥ 

Askeleen lähempänä kevättä

Vihdoin saimme vähän lunta.

Auringon ja lumen myötä valon määrä moninkertaistui.

Aivan kuin olisimme askeleen lähempänä kevättä.

Olokin on virkeämpi ja jaksaa selvästi paremmin.

Jääkiteinen lumi lammen pinnalla.

Hanki hohtaa ja mieli on kirkas.

Hienoa havahtua juuri tähän hetkeen:

näillä eväillä jaksaa taas pitkälle.

Lähdimme rakkaiden ja ystävien kanssa luonnonjäälle 

viettämään upeaa talvipäivää.

Koko porukka luistimet jalassa,

viilettelyä raikkaassa talvisäässä,

 puhtaan ja rauhoittavan luonnon keskellä.

Aito lapsuuden  hiihtolomafiilis.

Pitkiä liukuja ja iloisia pyllähdyksiä.

Luistelun päälle räiskäleitä ja hilloa.

Välillä lämmittelyä kodassa.

Nokipannukahvia ja laskiaspullia.

Kun arki on täynnä kiireitä,

on välillä maltettava pysähtyä hetkeen

ja laitettava asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Ulkoilua, lunta, jäätä,

aurinkoa, tulta,

läheisiä ihmisiä.

Näillä eväillä kohti viikonloppua!

t. Sanna

Kuvat: Elias Veijalainen

Matkafiiliksissä...

Kävimme perjantaina Helsingin matkamessuilla

fiilistelemässä tulevan kesän ja syksyn matkoja ja

haaveilemassa lähdöstä lämpimiin maisemiin.

Olemme päättäneet säästää kesäloman syyskuulle,

lähteä vähän kauemmas ja

viipyä vähän pidempään.

Valinta tulee olemaan vaikea,

sillä paikkoja,

jotka saavat haukkomaan henkeä,

on niin kertakaikkisen paljon.

Tässä muutamia herkullisia messupaloja...

Kuuba?

Vanhan maailman charmia ja meneen maailman nostalgiaa,

Varaderon rannoilla 

tanssia salsaa aamuun asti,

siemailla rommia ja maistella havannalaista sikaria...

Korea?

Kiehtovaa kulttuuria, kauniita temppeleitä,

perinteitä ja maisemia.

Herkuttelua äyriäisravintoloissa 
ja retkeilyä kansallispuistoihin.

Kiipeilyä vuorille ja pulahtelua kuumiin lähteisiin.

Indonesia?

Koralliriuttoja ja vihreitä sademetsiä.

Vuoristovaelluksia.

Alkuperäiskansoja ja paikalliskulttuureja.

Sumatra, Sulawesi, Lombok vai Kalimantan?

Bali?

Kulttuuria ja eksotiikkaa.

Taivaallista ruokaa.

Sukellusretkiä ja hylkyjä.

Täydellinen paikka täydelliseen rentoutumiseen.

Kuva: Itinenary Planner

Kerala?

Intian kaunein, värikkäin ja hedelmällisin osavaltio.

Temppelit, moskeijat ja kirkot.

Asuntolaivat.

Papaijat, mangot ja jakkihedelmät.

Miehet selvittelemässä verkkojaan kookospalmun varjossa.

Goa, Agra, Mumbai ja Delhi nähty,

olisiko nyt Keralan vuoro?

Päiväntasaajan Afrikka?

Kenia, Tansania, Uganda.

Eläimien, kasvien ja värien kirjo.

Kansallispuistot ja safarit.

Aamukahvi savannilla tällaisessa maisemassa...

Ennen tätä syksyn matkaa,

muutaman viikon päästä 

lähdemme "maailman laidalla sijaitsevalle Madeiralle".

Lataamaan akkuja, nauttimaan huikeista maisemista,

viettämään aktiivilomaa levadavaelluksille,

herkuttelemaan hirviökalalla ja maistelemaan ponchaa.

Tänään kuitenkin nautitaan talvesta ja auringonpaisteesta,

lepäillään fliltin alla takkatulen lämmössä.

Fiilistellään vielä eilisiä messuja

ja keräillään voimia.

Olisiko sinulla hyviä matkavinkkejä?

Voi hyvin ystäväni!

t. Sanna

Tyttöjen kesken

Vietin suloisen kummityttöni kanssa pitkästä aikaa

 iltaa kahden kesken.

Yhdessä  kaupungilla,

 liukastellen  kaduilla,

herkutellen ja

salaisuuksia kuiskaillen.

Unohdettiin kiire,

tultiin kotiin vasta kuun noustua  ja

vähän vielä sen jälkeen.

Koettiin yhdessä talvi-illan taikaa.

Aikoinaan kun oma tyttäreni oli vielä lapsi, 

 Ella-kirjat luettiin lähes puhki. 

Vuorotellen:

äiti tyttärelle,

tytär äidille.

Samoin kummityttäreni on hurahtanut

 Ellan iloiseen maailmaan.

Kirjat on kerätty ja hellästi moneen kertaan luettu.

 Mukavan  illan siis  kruunasi Ella ja Paterock,

jossa iloa ja riemua riitti niin lapselle kuin aikuiselle.

"Minä olen Ella. Olen toisella luokalla. Meillä mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli ennen kuin opettaja keksi, että meidän on osattava kertotaulu. Pate ei nimittäin osannut sitä. Pate on minun hyvä ystäväni samoin kuin ovat Tuukka, Tiina, Hanna, Samppa ja Pukarikin. Me päätimme tietysti auttaa Patea, sillä sitä vartenhan ystävät ovat olemassa.

Me päätimme perustaa bändin ja tehdä Patesta rokkitähden. Suunnitelma oli nerokas, sillä tähtienhän ei tarvitse osata itse mitään, ei edes kertotaulua. Sitä varten heillä on manageri. Pate itsekin innostui ajatuksesta. Opettaja taas ei innostunut ajatuksesta. Hänen mielestään kertotaulu on paljon tärkeämpi asia kuin julkisuus. Hän sanoi, että jos me emme osaisi kertotaulua, me jäisimme kaikki luokallemme."

Timo Parvelan loistava Ella ja Paterock hurmasi niin kummityttären kuin tädinkin.

Suosittelemme elokuvaa kaikille!

t. Auri ja Sanna

Savulohisalaatti ja rieskarullat

Savulohisalaatti ja rieskarullat

Kohti kevyempää kevättä...

Kaunista, valkoista pyhää!

t. Sanna

Huominen huolehtii lopusta

Aloita tänään,

huominen huolehtii lopusta.

Uudenvuoden lupausten sijaan,

 minulla on ollut jo vuosia  tapana

 saattaa päätökseen tammikuussa kaikki keskeneräinen,

jotta voin kevätauringon koittaessa antaa uusien tuulien viedä.

Ompeluprojektina tunika,

joka valmistui jo loppiaisena.

Laudeliinat kesäsaunaan paukutellaan kangaspuissa.

Kevään vihreä sävy pehmentää ja antaa saunaan

 uuden raikkaan ilmeen.

Lämpöiset  joogasukat tunnelmaisiin joogahetkiin. 

Jotain vanhaa olen siis saanut valmiiksi,

jotta uusi  saa tilaa tulla.

Olen istunut hiljaisuudessa,

seissyt ystäväni kanssa surun mustassa suossa,

tuntenut viiman niskassani ja

antanut  sateen piiskata kasvoja

katse kaukana talven hämärässä horisontissa.

Annetaan armoa itselle ja

omalle keskeneräisyydelle.

Pärjäillään arjen vastoinkäymisissä ja

yritetään tehdä enemmin niitä juttuja, 

jotka saavat suupielet hymyyn!

Tipaton tammikuu...?

On tammikuu pitkä ja tipaton,

tammikuu synkkä ja hipaton.

Vain sinusta selvästi päihtynyt

tähän elämään uudestisyntynyt.

-Jenni Vartiainen-

Kolme vuotta sitten  häämatkalla Siperian Irgutskissa,

 törmäsimme klapeista kasattuun sympaattiseen  baaritiskiin.

Asia jäi  meitä tuolloin vaivaamaan ja

 pari vuotta sitten rakensimme oman pinobaarin.

Koivuklapeista, vanhasta laudasta,

heinäseipäistä ja päreistä

syntyi meidän näköisemme taideteos

alakerran rappusten juureen.

Hyödytön tila sai uuden merkityksen.

 Vanhasta ladonlaudasta tehty katto kuituvaloilla

luo hämyisen pubitunnelman.

Klapipinossa myös perinteinen pullopiilo huomioitu.

 Tyylille uskolliset traktorintuolit Jean Vernetistä.

Pienelle ryypylle on aina sijaa  ;)...

Mieheni maratondiplomit sievässä rivissä.

Ystäväni Terhin iloinen tervehdys.

Äänetön asiakas...

Tipattoman harrastamisessa lienee 

"Yhtä monta mieltä kuin miestäkin".

Joiltakin läikkyy tiskille tai rinnuksille enemmin 

kuin toinen kykenee juomaan.

Itse valitsin punaviinin hyvän ruuan kanssa viikonloppuisin,

on sitten tammikuu tai ei....

...mutta pullatonta sen sijaan vietän.

Jokainen tavallaan...

Mukavaa viikonvaidetta (hik...)!

t. Sanna