Yle Häme keräsi rakkaudesta kertovia runoja.
Erityisesti miehet olivat innostuneet runoilemaan.
Tämä seuraava herkisti mieleni
näin keskikesän juhlan aikaan...
"Makusi ripustautui huuliini,
tuoksusi unohtui ajatuksiini.
Metsäinen olemuksesi liukui kainalooni,
muisto sinusta pujahti yöllä uniini.
Unessa heilutin sinulle kädellä,
joka oli tehty pahjolan tuulista.
Näin sydämen muotoisen viestin
lasketun meren aalloille sinun huulista.
Katsoessani sinua,
en koskaan välty kosketuksen halulta.
Kun et ole lähelläni,
en aina välty pistelevältä kivulta.
Joskus menettämisen pelko tulee
pimeästä ja lyö viheliäisesti sivulta.
Rakkaus on ihmisen maaperän rikastettu multa,
timantit ja kulta.
Siitä versova intohimo kuulostaa kosken pauhulta,
hyväillessä sen putoukset syöksevät tulta.
Jälleennäkemisen suudelma
tuntuu kuivan maaperän kastelulta,
näyttää maaemon maalaamalta taululta,
kuulostaa naurulta,
dopamiinin kiihottamalta taululta..."
Voi sinua ihana suomalainen mies
joka rohkenet kirjoittaa tällä tavoin rakkaudesta,
mitalin ansaitsisit sanoistasi.
Annetaan mekin ajan pysähtyä ja
kosketaan hellästi.
Miten hyvälle toisen iho tuoksuukaan?
Herkutellaan hellästi ja tankataan läheisyyttä.
Kesä on rakkauden aikaa...
"Se että olet,
on ravitsevaa viljaa, maukas leivos,
jota maistelen elämän äärellä..."
Ihanaa, rakkauden täyteistä Juhannusta!
t Sanna
