Tunnen jo meren kutsun...

Kevätkiireistä huolimatta

pikku Dimmamme laskettiin veteen

viime viikolla.

Uusi purje valmistui ompelimosta

ja odotamme malttamattomana

 köyden irroittamista kotisatamasta.

Sunnuntaina päästiin jo aamukahville veneelle

ja ensi viikonloppuna on tarkoitus

suorittaa koepurjehdus ja 

kevään ensimmäinen yöpyminen merellä.

Mikään ei voita meren suolaista tuoksua,

aaltojen tasaista liplatusta rantakiviin,

lokkien kirkunaa,

eikä auringonpaisteen kiillottamaa veden pintaa.

Häikäisee ja tulee ajatus,

että olen pieni ihminen tässä kauniissa ympäristössä.

Ellei siinä rauhoitu,

ei rauhoitu missään.

Veden voimaa,
 yllättäviä sääolosuhteita ja
vieraita vesiä pelkään vähän ja
samalla kunnioitan valtavasti.

Mutta kun näen joutsenparin noukkimassa
nokkaansa jotain kaislikossa,
ilma on kostea ja lämmin ja 
tuulee sopivasti.
Moottoriveneen katkaistessa hiljaisuuden,
huomaan jälleen,
että onni tässä.

Tunnen jo meren kutsun!

Ihanaa kesäkuun ensimmäistä viikkoa sinulle!

Pääsisikö jo talvitossuista eroon???

t. Sanna