Nuorcamino

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Potkaa, Bitte Schön !!



Potka on mainiota seurusteluruokaa talven kylmillä säillä.
 On mukavaa kerätä parhaat ystävät koolle ja
 nautiskella rauhassa mehevän sianpotkan verrattomasta mausta.
Potkan valmistus on  melko aikaa vievää, 
mutta se palkitsee moninverroin tekijänsä.

 Olen valmistanut sianpotkia kolme kertaa, 
ja jokainen kerta on ollut ikimuistoinen.


Tarvitset: 1 suolattu Sianpotka/hlö
               5 sipulia
               1 valkosipuli
               4 porkkanaa
               pieni keräkaali
               hapankaalia
               2 pussia virolaista smetanaa
               juoksevaa hunajaa
               vähän paistolientä
               siirappia




 Ota potkat huoneenlämpöön vähintään
 tunti ennen ruoanvalmistusta.
 Laita potkat lohkottujen sipulien ja valkosipuleiden
 (puolet ylläolevasta) kanssa paistopussiin.
 Paista potkia 100 asteessa n. 6 tuntia, käytännössä yön yli.
Lohko uunipannulle sipulia, porkkanaa,
 kaalia, hapankaalia.
 Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.
 Kaada päälle smetana, paistoliemi ja vähän juoksevaa hunajaa.

 Asettele potkat vihannespedin päälle ja paista vielä 175 asteessa reilun tunnin. Potkista irtoaa herkullista nestettä kasvisten päälle.
 Valele potkat siirapilla ja paista vielä 250 asteessa hetki,
 jotta ne saavat kauniin värin ja rapean kuoren.


Nauti hyvässä seurassa tuoreen leivän ja iloisten ruokaryyppyjen kera. 
Saksalainen tumma olut ja marssimusiikki 
tuovat lisätunnelmaa.
(Varoitus: marssimusiikki saattaa aiheuttaa
seuraavana aamuna päänsärkyä)

Sianpotkaa saa tilauksesta ainakin
Perniön Lihan tehtaanmyymälästä
Salon Valimonkadulta.



Nautinnollisia Potkahetkiä!
t. Sanna

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Huoltohommissa



Teimme tänään reippaan kävelyretken läheisen järven jäälle,
jossa jo useana talvena olemme saaneet nauttia
perinteisen napakelkan
ilakoivasta vauhdin hurmasta.


Luonto osoitti meille jälleen kauniimman puolensa,
lumi ja pakkanen olivat luoneet  mitä upeimpia taideteoksia.



Järvelle saavuttuamme,
pääsimmekin yllättäen huoltohommiin.
Kelkka oli jäätynyt järven jäähän ja
se oli aamulla siitä irroitettu.

Koputtelimme valtavaa jäälohkaretta
kelkan jalaksesta.
Pala palalta jää antoi myöden 
ja nyt odottelemme muutaman päivän
jotta avanto jäätyy 
ja pääsemme nauttimaan vauhdin hurmasta.


Ulkoilu raikkaassa ilmassa,
hyvä seura, 
maukkaat eväät.
Napakelkan ohella myös keho
sai aimo annoksen huoltoa raikkaan
ulkoilman muodossa.
Siinä tämän sunnuntaipäivän 
parhaat kohokohdat.


Päivälliseksi herkullisen mureaa hevospataa ja kukkakaalimuusia.
Näistä eväistä on hyvä pyhä tehty!


lauantai 25. tammikuuta 2014

Aamupalalla on väliä




"Kun heräät aamulla, Puh", sanoi Nasu vihdoin,
 "mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?"
"Mitähän tänään on aamiaiseksi?" sanoi Puh.
 "Mitä sinä sanot, Nasu?" 
"Minä sanon: Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?"
 sanoi Nasu. 
Puh nyökkäsi mietteliäänä.
 "Se on sama asia", hän sanoi. 

(A.A.Milne)

 ♥  Hyvää viikonloppua   

torstai 23. tammikuuta 2014

Askeleen lähempänä kevättä



Vihdoin saimme vähän lunta.
Auringon ja lumen myötä valon määrä moninkertaistui.
Aivan kuin olisimme askeleen lähempänä kevättä.
Olokin on virkeämpi ja jaksaa selvästi paremmin.


Jääkiteinen lumi lammen pinnalla.
Hanki hohtaa ja mieli on kirkas.
Hienoa havahtua juuri tähän hetkeen:
näillä eväillä jaksaa taas pitkälle.


Lähdimme rakkaiden ja ystävien kanssa luonnonjäälle 
viettämään upeaa talvipäivää.


Koko porukka luistimet jalassa,
viilettelyä raikkaassa talvisäässä,
 puhtaan ja rauhoittavan luonnon keskellä.



Aito lapsuuden  hiihtolomafiilis.
Pitkiä liukuja ja iloisia pyllähdyksiä.




Luistelun päälle räiskäleitä ja hilloa.


Välillä lämmittelyä kodassa.
Nokipannukahvia ja laskiaspullia.




Kun arki on täynnä kiireitä,
on välillä maltettava pysähtyä hetkeen
ja laitettava asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Ulkoilua, lunta, jäätä,
aurinkoa, tulta,
läheisiä ihmisiä.

Näillä eväillä kohti viikonloppua!
t. Sanna

Kuvat: Elias Veijalainen

lauantai 18. tammikuuta 2014

Matkafiiliksissä...

Kävimme perjantaina Helsingin matkamessuilla
fiilistelemässä tulevan kesän ja syksyn matkoja ja
haaveilemassa lähdöstä lämpimiin maisemiin.


Olemme päättäneet säästää kesäloman syyskuulle,
lähteä vähän kauemmas ja
viipyä vähän pidempään.
Valinta tulee olemaan vaikea,
sillä paikkoja,
jotka saavat haukkomaan henkeä,
on niin kertakaikkisen paljon.

Tässä muutamia herkullisia messupaloja...


Kuuba?
Vanhan maailman charmia ja meneen maailman nostalgiaa,
Varaderon rannoilla 
tanssia salsaa aamuun asti,
siemailla rommia ja maistella havannalaista sikaria...


Korea?
Kiehtovaa kulttuuria, kauniita temppeleitä,
perinteitä ja maisemia.
Herkuttelua äyriäisravintoloissa 
ja retkeilyä kansallispuistoihin.
Kiipeilyä vuorille ja pulahtelua kuumiin lähteisiin.


Indonesia?
Koralliriuttoja ja vihreitä sademetsiä.
Vuoristovaelluksia.
Alkuperäiskansoja ja paikalliskulttuureja.
Sumatra, Sulawesi, Lombok vai Kalimantan?


Bali?
Kulttuuria ja eksotiikkaa.
Taivaallista ruokaa.
Sukellusretkiä ja hylkyjä.
Täydellinen paikka täydelliseen rentoutumiseen.

Kuva: Itinenary Planner
Kerala?
Intian kaunein, värikkäin ja hedelmällisin osavaltio.
Temppelit, moskeijat ja kirkot.
Asuntolaivat.
Papaijat, mangot ja jakkihedelmät.
Miehet selvittelemässä verkkojaan kookospalmun varjossa.
Goa, Agra, Mumbai ja Delhi nähty,
olisiko nyt Keralan vuoro?


Päiväntasaajan Afrikka?
Kenia, Tansania, Uganda.
Eläimien, kasvien ja värien kirjo.
Kansallispuistot ja safarit.
Aamukahvi savannilla tällaisessa maisemassa...


Ennen tätä syksyn matkaa,
muutaman viikon päästä 
lähdemme "maailman laidalla sijaitsevalle Madeiralle".
Lataamaan akkuja, nauttimaan huikeista maisemista,
viettämään aktiivilomaa levadavaelluksille,
herkuttelemaan hirviökalalla ja maistelemaan ponchaa.


Tänään kuitenkin nautitaan talvesta ja auringonpaisteesta,
lepäillään fliltin alla takkatulen lämmössä.
Fiilistellään vielä eilisiä messuja
ja keräillään voimia.

Olisiko sinulla hyviä matkavinkkejä?

Voi hyvin ystäväni!
t. Sanna

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Tyttöjen kesken


Vietin suloisen kummityttöni kanssa pitkästä aikaa
 iltaa kahden kesken.
Yhdessä  kaupungilla,
 liukastellen  kaduilla,
herkutellen ja
salaisuuksia kuiskaillen.


Unohdettiin kiire,
tultiin kotiin vasta kuun noustua  ja
vähän vielä sen jälkeen.
Koettiin yhdessä talvi-illan taikaa.


Aikoinaan kun oma tyttäreni oli vielä lapsi, 
 Ella-kirjat luettiin lähes puhki. 
Vuorotellen:
äiti tyttärelle,
tytär äidille.
Samoin kummityttäreni on hurahtanut
 Ellan iloiseen maailmaan.
Kirjat on kerätty ja hellästi moneen kertaan luettu.

 Mukavan  illan siis  kruunasi Ella ja Paterock,
jossa iloa ja riemua riitti niin lapselle kuin aikuiselle.


"Minä olen Ella. Olen toisella luokalla. Meillä mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli ennen kuin opettaja keksi, että meidän on osattava kertotaulu. Pate ei nimittäin osannut sitä. Pate on minun hyvä ystäväni samoin kuin ovat Tuukka, Tiina, Hanna, Samppa ja Pukarikin. Me päätimme tietysti auttaa Patea, sillä sitä vartenhan ystävät ovat olemassa.

Me päätimme perustaa bändin ja tehdä Patesta rokkitähden. Suunnitelma oli nerokas, sillä tähtienhän ei tarvitse osata itse mitään, ei edes kertotaulua. Sitä varten heillä on manageri. Pate itsekin innostui ajatuksesta. Opettaja taas ei innostunut ajatuksesta. Hänen mielestään kertotaulu on paljon tärkeämpi asia kuin julkisuus. Hän sanoi, että jos me emme osaisi kertotaulua, me jäisimme kaikki luokallemme."


Timo Parvelan loistava Ella ja Paterock hurmasi niin kummityttären kuin tädinkin.
Suosittelemme elokuvaa kaikille!
t. Auri ja Sanna

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Savulohisalaatti ja rieskarullat

Savulohisalaatti ja rieskarullat


Kohti kevyempää kevättä...

Kaunista, valkoista pyhää!

t. Sanna

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Huominen huolehtii lopusta

Aloita tänään,
huominen huolehtii lopusta.


Uudenvuoden lupausten sijaan,
 minulla on ollut jo vuosia  tapana
 saattaa päätökseen tammikuussa kaikki keskeneräinen,
jotta voin kevätauringon koittaessa antaa uusien tuulien viedä.


Ompeluprojektina tunika,
joka valmistui jo loppiaisena.


Laudeliinat kesäsaunaan paukutellaan kangaspuissa.
Kevään vihreä sävy pehmentää ja antaa saunaan
 uuden raikkaan ilmeen.


Lämpöiset  joogasukat tunnelmaisiin joogahetkiin. 


Jotain vanhaa olen siis saanut valmiiksi,
jotta uusi  saa tilaa tulla.

Olen istunut hiljaisuudessa,
seissyt ystäväni kanssa surun mustassa suossa,
tuntenut viiman niskassani ja
antanut  sateen piiskata kasvoja
katse kaukana talven hämärässä horisontissa.


Annetaan armoa itselle ja
omalle keskeneräisyydelle.
Pärjäillään arjen vastoinkäymisissä ja
yritetään tehdä enemmin niitä juttuja, 
jotka saavat suupielet hymyyn!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Tipaton tammikuu...?

On tammikuu pitkä ja tipaton,
tammikuu synkkä ja hipaton.
Vain sinusta selvästi päihtynyt
tähän elämään uudestisyntynyt.
-Jenni Vartiainen-


Kolme vuotta sitten  häämatkalla Siperian Irgutskissa,
 törmäsimme klapeista kasattuun sympaattiseen  baaritiskiin.
Asia jäi  meitä tuolloin vaivaamaan ja
 pari vuotta sitten rakensimme oman pinobaarin.


Koivuklapeista, vanhasta laudasta,
heinäseipäistä ja päreistä
syntyi meidän näköisemme taideteos
alakerran rappusten juureen.
Hyödytön tila sai uuden merkityksen.


 Vanhasta ladonlaudasta tehty katto kuituvaloilla
luo hämyisen pubitunnelman.


Klapipinossa myös perinteinen pullopiilo huomioitu.


 Tyylille uskolliset traktorintuolit Jean Vernetistä.


Pienelle ryypylle on aina sijaa  ;)...


Mieheni maratondiplomit sievässä rivissä.


Ystäväni Terhin iloinen tervehdys.


Äänetön asiakas...


Tipattoman harrastamisessa lienee 
"Yhtä monta mieltä kuin miestäkin".
Joiltakin läikkyy tiskille tai rinnuksille enemmin 
kuin toinen kykenee juomaan.
Itse valitsin punaviinin hyvän ruuan kanssa viikonloppuisin,
on sitten tammikuu tai ei....
...mutta pullatonta sen sijaan vietän.

Jokainen tavallaan...


Mukavaa viikonvaidetta (hik...)!
t. Sanna