Nuorcamino

perjantai 25. lokakuuta 2013

Melkein taivaissa - Syntisen hyvää suklaakakkua...

Tuuli tuivertaa ulkona, sade ropisee ikkunaan,
 ilma on  kylmä ja kolea...
Kesästä enää ohut muisto jäljellä.
Syksyn hämyssä sytytetään  takkatuli,
 otetaan esiin hyvä kirja,
 ja keitetään kuppi kuumaa teetä...




... ja sitten vielä leivotaan ihanaakin ihanampi suklaakakku.


 Tämän suklaakakun reseptin sain naapurin tädiltä kun olin vielä lapsi. 
Hiukan olen sitä muokkaillut vuosien varrella ja se kestää reilujakin variaatioita.
 Se onnistuu  aina ja paranee  vanhetessaan.
Mukavia leivontahetkiä!

Suklaakakku

4,5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
1 dl tummaa kaakaota
1 th leivinjauhetta
1,5 tl soodaa
2 tl vanilijasokeria
0,5 tl suolaa

Kuivat aineet sekoitetaan ja lisätään:

2 dl maitoa tai kermaa
0,5 dl tummaa rommia (hätäpäissä konjakkikin käy...)
1,5 dl voita sulatettuna
2 munaa

Vuoka voidellaan hyvin ja jauhotetaan kaakaojauheella (esim. O´boy).  Taikina kaadetaan vuokaan ja paistetaan 175 asteessa noin tunti.
Kylmän kakun päälle valutetaan suklaakuorrutetta ja ripotellaan värirakeita, kookoshiutaleita tai pähkinärouhetta.
Kakku paranee vanhetessaan, joten kannattaa tehdä heti tupla-annos, koska tätä kakkua ei voi säästää ja syödä samanaikaisesti.


Ja sitten sohvalle...

...Kun istun sinun vierellesi en kysy,
enkä vastaa, sillä tiedät jo,
että pasaraakaan ei puutu.
Olen kotona, riisun saappaani,
olen pilven painoinen...

Tommy Tabermanin sanoin 
rentouttavaa viikonloppua,
ollaan kilttejä toisillemme!
t. Sanna


tiistai 22. lokakuuta 2013

Martta tuli taloon...

Eräänä kauniina elokuisena iltana 
Martta muutti meille...
Hän oli saapuessaan  pölyinen ja painava,
mutta hänen kauneutensa  lumosi meidät jo ensi tapaamisella...


Martta kuuluu separaattoreiden parhaaseen A-luokkaan:
Kampea pyörittäessä ja
kilikellon soidessa 
voi tuntea sieraimissaan vastalypsetyn maidon
 ja kesäisen niityn
vastustamattoman tuoksun...


Keskipakoisvoimaa hyödyntäen erotetaan kerma
 ja kurri toisistaan.
Kurri juotetaan vasikoille ja kerma kirnutaan voiksi
Kirnuamisen oheistuoteena syntyy kirnupiimää,
jota voidaan käyttää mm. rieskojen leipomiseen.


Oikeaa ruisleipää ja kunnon voita päälle,
mikään ei ole sen parempaa.


Niin, mitä Rautarouvalle tänään kuuluu?
Martta muutti uuteen kotiin viime pyhänä,
jossa se toivottavasti erottelee onnellista maitoa ja
 kultaista  kermaa perheen iloksi..


PS. 
Eikä tämä niitä ilmeellisempiä ostoksia ole...
kerran ostin myös patterikäyttöisen kengänkiillottimen,
joka pääsee myös näiden erikoisempien hankintojen helmiin...

tiistai 15. lokakuuta 2013

Kohti joustavampaa tulevaisuutta

Syksy on hyvien lupausten ja uusien harrastusten aikaa.
Tämän syksyn teemana voisin pitää hyvinvointia:
Lähiruokaa, liikuntaa
ja henkisiä voimavaroja.
Yksinkertaisesti  onnellista, hyvää ja
tasapainoista elämää.


Uutena harrastuksena aloitin joogan.
Se ei varmasti ole tie parempaan ihmisyyteen,
mutta joustavampaan toivottavasti ainakin.


Onnellisuus alkaa ihan pienestä...
Tärkeää on mitä syön,
miten liikun,
nukun ja hengitän,
miten ajattelen.


Ikävätkin tunteet on kohdattava, tunnettava,
 läpikäytävä ja lopulta päästettävä irti.
Sen jälkeen on mietittävä lähteekö kohti uutta 
onnellisempaa ja tyytyväistä oloa
vai kääntyäkö takaisin.


Järki ei välttämättä osaa ohjata,
 mutta sydän osaa.
Kuunnelkaamme sydämemme ääntä.

Tavoiteasana 2015

Työkaverini ovat tiedustelleet,
 millaisia liikkeitä joogassa tehdään ja 
jopa pyytäneet näyttämään erilaisia asania.
 Yllä upea "tavoiteasana vuodelle 2015 tai 2025", 
jonka teille aikanaan tulen  esittämään ;) ...
Tämänhetkiset taidot ovat allaolevaa luokkaa,
eli tovin saatte vielä odottaa...


Joogaopettaja Shiv Charan Singhin sanoin,
 "älä odota mitään, mutta ole valmiina kaikkeen"
Elämä on täynnä ihmeitä...


Ihanaa joustavaa tiistaita ystäväni, 
pidä huolta itsestäsi!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Syystouhuja...


Heippa!

Jälleen on sunnuntai-ilta ja
viikonloppuna tuli touhuttua vaikka ja mitä...


Askartelin tällaiset hauskat kranssit 
loppusyksyn humalan oksista ja riippakoivusta,
 Bling blingiä olohuoneeseen
ja rouheampaa ulko-oveen!


Tämän viikonlopun
uusin smoothie-kokeiluni: 
banaani-meloni-pellavansiemenversio,
terveellistä ja hyvää.


Dimman nosto ja kotiinkuljetus
 kauniissa lokakuun iltapäivässä.
Ensimmäistä kertaa päästin huuliltani lempilauseeni:
"Tulisipa jo kesä!!!"




Herkuttelua syysauringossa...


Lauantai taittui kelta-mustalla teemalla:
Päivä Stokkan Hulluilla Päivillä ja 
ilta Autoliiton Sauvon osaston 45-vuotistansseissa.
Rankkaa ja niin mukavaa...


Sunnuntain päivälliseksi tein kotimaista hevosta punaviinissä.


Heppaa punaviinissä:

 Ohje:
800 g kotimaista hevosen ulkopaistia
4 isoa sipulia
4 porkkanaa
1 kokonainen valkosipuli (luit aivan oiken...)
2 tuoretta chilipalkoa
2 tl sitruunamehua ja saman verran sokeria
3 laakerinlehteä
suolaa, mustapippuria
vettä
2 rkl vehnäjauhoja
n. puoli pulloa vahvaa ja aromikasta punaviiniä
voita paistamiseen

Kuutioi heppa melko suuriksi paloiksi.  Ruskista lihat pannulla. Kuutioi kasvikset ja kuullota kevyesti sipulit, valkosipulit ja chili. Laita pataan lihat, kasvikset ja mausteet,  sekoittele vehnähauhoja hetki  voissa pannulla, lisää vesi ja kaada lihojen päälle. Kaada vielä punaviiniä niin että herkku peittyy. Hauduta miedolla lämmöllä uunissa 110 astetta noin 6 tuntia.


Niin haluatteko tietää millaista tuli?
Tarjosin heppaa karkean ja herkullisen ohran ja
 hyvän salaatin kanssa.
Ruoka oli aivan erinomaista,
aromikasta ja suussa sulavaa.

Kiitos Perniön pojat jälleen
herkullisesta makunautinnosta!

Mikäli ei vieroksu hevosta ruokapöydässä,
suosittelen ehdottomasti kaikille herkkusuille!


Tyttäreni lähti tänään Intiaan kuukauden
 kestävään työharjoitteluun.
Paikka on 26 km:n päässä Pakistanin rajalta ja
myrskyt Intiassa pahimmillaan...
Tervetuloa ikävä ja huonosti nukutut yöunet.
Hyvää matkaa lapseni!
Lennä, lintuni lennä!

Tähän loppuun vielä vanhuusviikon päätteeksi kaunis runo, 
jonka löysin Riikan sivulta Facebookista.
Kiitos Riikka, että sain tätä lainata:

"Sitten joskus,
kauppareissulle rollaattorilla,
laskettais lujaa se alamäki,
kilpaa tietenkin.
Sitten väsähtäneenä
kahden istuttavaan kiikkutuoliin.
Katsoisit nauravin silmin,
ja sanoisit:
Tuli tasapeli!"



Pidetään huolta toisistamme
ja erityisesti iäkkäistä läheisistämme
vuoden jokaisena päivänä!


Smoothie ohje:
1 l koti- tai turkkilaista jogurttia (teen jogurtin lehmänmaidosta,
joten versioni on melko rasvainen)
reilu 0,5 l kauden marjoja tai hedelmiä kuutioina
sokeria tai marjahilloa maun mukaan
pellavansiemenrouhetta

Kaikki aineet tehosekoittimeen ja pyöräytetään tasaiseksi juomaksi. Mikäli haluat smoothiesta ohuempaa, lisää ohjeeseen vähän maitoa tai tuoremehua.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kuvakulma-haaste


Heippa!
Sain tämän hauskan Kotila-blogin KUVAKULMA-haasteen 
"tuulta ja tyrskyja" Anskulta.
Kiitos Ansku!

Haaste on seuraavanlainen:
-Ota valokuva tai useampikin kodistasi tai muusta aiheeseen liittyvästä,
tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta,
jota blogissasi ei ole ennen nähty.
-Kiitä siitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut
 ja käy laittamassa
linkki postaukseesi myös KOTILA-blogiin.
(kotilablogi.blogispot.fi)
-Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
-Have fun!


Päätin tarttua aiheeseen kodinhoitohuoneen näkökulmasta.
Tila, jossa vietämme paljon aikaa ja 
jonka sisustamisessa voi kunnolla irroitella
ja pitää hauskaa.


Tilaa käytetään sekä  saunan pukuhuoneena että kodinhoitotilana.
Vilvoittelupenkki on rakennettu rakennusvaiheen ylijäämätiilistä
 ja vanhasta ladon laudasta.
 Penkin alla oleva  mäyräkoira huolehtii saunojien nestetasapainosta.


Olen aikaisemminkin maininnut pyykkikuilusta,
jossa yläkerran WC:n luukusta tiputetut vaatteet
putoavat kodinhoitohuoneen pesukoneen vieressä olevaan pyykkikoriin.
Elämän pientä luksusta,
josta ei helpolla luopuisi. 


Kaappien välitilaan olemme suurentaneet omalta tontilta
valokuvaamia  luontokuvia, jotka on siirretty lasin taa.
Illalla, tunnelmavalossa, todella kaunis yksityiskohta.


Verhotankona vanha heinähanko.


Vanhat silitysraudat sievässä rivissä.


Toteemiin rakennettiin pieniä linnunpönttöjä.
Ohi kulkiessa voi melkein kuulla pikkulintujen liverrystä.


Tämän taulun hankin parikymmentä vuotta sitten.
Se on kulkenut mukana monissa muutoissa.
Vieläkään en osaa sanoa onko se kaunis vai ruma.
Tai oliko maalari täyttä ymmärrystä vailla
vai ostaja, joka maksoi siitä kuitenkin sievoisen summan.
Sinä päivänä kun keksin vastauksen,
joko kannan sen talon parhaalle paikalle
tai poltan nuotiolla.
Taiteen avautumista odotellessa...


Tämä kuva ei itse asiassa ole enää kodinhoitohuoneesta,
vaan alakerran vessasta.
Kannoin viime siivouksen yhteydessä vanhan viinipullotelineen vessaan,
ja kieputin siihen pyyhkeitä.
Teline sai vähän elinpäiviä lisää
ja vessa uutta ilmettä.

Haasteen viskaan eteenpäin seuraaville blogeille:

Kaikulanrinteen Sannalle
Sininiityn Sinille ja
Lehmuskujalla Hannahille

Iloista alkanutta viikkoa  kaikille!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Elämää U-käyrällä


Törmäsin  sunnuntain Hesarin artikkeliin,
jossa viitattiin Daily Mailissa kirjoitettuun tutkimukseen,
 jonka mukaan onnellisuutta voidaan  kuvata U-käyrän muotoiseksi.
 Onnellisuus on suurimmillaan kaksikymppisillä ja yli 65-vuotiailla, 
kun taas onnettomimmat ovat ikäiseni neljäviitoset, 
 jotka roikkuvat aivan käyrän pohjilla.


Saatan olla tilastollinen poikkeus,
 sillä vuosia joita ko tutkimuksessa  kuvataan onnellisimmiksi,
 päällimmäisenä  ajatuksena minulla aikoinaan oli,
 (ainakin näin jälkikäteen muisteltuna) 
huoli niiden kääpiöiden kasvattamisesta, 
jotka olin maailmaan saattanut. 
Raha-asiat, epäonnistunut parisuhde, sekä huono omatunto kodin-  ja työajan jakamisesta on jäänyt  erittäin vahvasti mieleen.

Kääpiö no 1

Toki monia iloisia ja onnellisia hetkiä tuohonkin aikakauteen mahtui.

Kääpiö no2

Nyt "käyrän pohjalla ollessa" olen oppinut arvostamaan arjen pieniä iloja, 
perhettä, ystäviä ja läheisiä,
hyvää parisuhdetta,
sitä että molemmista kääpiöistä on kasvanut
 vastuuntuntoisia ja tasapainoisia aikuisia,
hyvien harrastuksen tuomaa mielihyvää, 
sekä kauneutta ja iloa ympärillä,
ja sitä että teen työni parhaalla mahdollisella tavalla ja se on riittävästi.


Ehkäpä elämän U-käyrä onkin W:n mallinen...


Tai kenties  täältä U:n pohjalta noustessa
 parhaat kekkerit ovat kuitenkin  vielä edessä:
Eläkkeellä,  kukka suussa,
valssaten, punaviinilasi toisessa kädessä:
jess mikä matka!

Kuva Inge Löök

Mukavaa Pikkulauantaita Ystävät, 
seuraavat päivät vietän tiiviisti Turun Ruokamessuilla,
tavataan siellä !