Ihanaa elämää...

Kaikille hyville Ystävilleni,

Sielunsiskoilleni,
Läheisilleni,

Vihamiehilleni,

ihanalle aviomiehelleni Timolle,

entisille miehilleni,

(myös niille jotka ovat tulleet minulle kalliiksi),

(ja niille, joille minä olen tullut kalliiksi),

teille, jotka olette minulle velkaa,

teille jolle minä olen velkaa,

kaikille hurmaamilleni miehille

ja heidän nykyisille vaimoilleen,

sisarelleni Sarille ja hänen perheelleen,

laitilan Karpalo Skumpalle

ja muille hyville tyypeille:

Oikein Hyvää Uutta Vuotta ja Ihanaa Elämää!

Edessä sata ovea, tuhat tietä,

emme tunne tarinaa, emme juonta...

Hurmaavaa, että olet kulkenut kanssani kappaleen matkaa,

jatketaan hymyssä suin eteenpäin...

t. Sanna ja karvakaverit

Ihana, kamala pimeys

29. joulukuuta 2013,

Päiväkävelyllä,

tasaisen harmaa pilvikatto,

lumeton, pimeä,

synkkä,

tulviva joki.

Pelloilla viheriöivä ruoho

kuin valheellinen lupaus tulevasta keväästä.

Sade on rummuttanut päiväkausia.

Kuollut heinä kuiskii tuulessa

 talventuloa.

Lämmin jakso on saanut  pajunkissat kukkimaan,

kasvi luulee jo kevään koittaneen.
Huijatuksi tulemisen sietämätön keveys...

Kituliaan koivun latvassa luonnon oma taideteos.

Harmaus, synkkyys, taitavin opettajani 

rauhaan ja harmoniaan.

Aika pysähtyy,

luonto lepää keräten voimia

uutta kasvukautta varten.

Samoin minä,
molemmilla pinnan alla kevätkaipuu ja ilo.

Parasta käpertyä Manun kanssa sohvalle
 ja ottaa pienet päiväunet.

Mukavaa alkavaa viikkoa,

ystäväni!

Kuvakulma haasteen toinen osa,
kuva otettu 22.12 keittiön ikkunasta:

synkkää ja pimeää,
valitettavasti...

Näin pääsimme Jouluun...

Taas tultiin Jouluun,

ja riemuita saa.

Kun vuosi on mennyt,

käy uusi oven taa.

Näin pääsimme Jouluun, 

on valkea maa.

Vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa,

et jouluilon jälkeen vielä iloita vois

ja tulevat päivät veis pelkomme pois.

Näin pääsimme Jouluun,
on valkea maa.

Vaan vielä niin paljon on toivottavaa.

Me pääsimme jouluun

- se takaako sen,

että maailma kerran ois onnellinen?

Jos jouluilon jälkeen vielä iloita vois,

ei parempaa lahjaa nyt toivoa vois.

Joulun rauhaa, 

joulun rauhaa, 

joulun rauhaa vaan...

Tämä Joulu alkaa olla taas eletty, koettu ja iloittu.

Pimeän keskellä on sytytetty kynttilät,

istuskeltu rakkaiden kanssa,

rentouduttu ja lenkkeilty pimenevässä illassa.

Antauduttu joululle ja

annettu sille mahdollisuus.

Tästä jatketaan taas,

kesää kohti ;)

Mimmottos viätetä hyvä Joulu?

Joulupatja o mu omakeksimä perinne,

mink mää tahtoissin lanseerata niil ihmisil,

ketkä tahtoo viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, ett jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines.

Ympärs asetella ruakka
 (mikä ei o itte tehty vaa myyjäisist ostettu 
taik jonku ahkera jouluihmise laittama),
 namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei
 onka sattunu saama.

Siä peito al sit maatta uuttevuatte saak

käännetä välil kirja sivui taik kylkke, ojennella kätt kohren konvehtei.

Viarai ei saa tul käymä, eik itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, parilline taik perhelline

 - joulupatja o joustava ratkaisu.

Ko siit nousse,

 o niin kyllästyny makkamiseja ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo,

et sitä riittä pitkäl kevässe.

-Heli Laaksonen-

Oikke mukava ja rauhallist

Jouluaikka vaa kaikil!

toivottava Haarakalliomäe tontu

Uuh, olen niin rakastunut.......

Varoitus:

Tämä bloggaus sisältää runsaasti tuotesijoittelua...

Kiihkeyttä kuumaa,

hulluutta huumaa.

Sait mut tuntemaan,

silloin aikanaan...

Taidan olla peruuttamattomasti,

 onnellisesti  ja erittäin vahvasti

rakastunut!

Ensikohtaamisestamme on  jo neljä vuotta,

 kun ujosti ja arkana katsoimme toisiamme.

 Rusinaiseni...

Kanelikukkani,

Nöpöneilikkani mun!

Sinä aito ja luonnollinen,

 hento ja voimakas,

 rehti ja rehellinen,

kuuma ja vastustamaton,

sinä olet minun.

 Nyt ei ole enää kiirettä,

ei empimistä,

ei eilistä.

On vain tämä hetki.

Otetaan vastaan  kaikki ihana

mitä tämä Joulu meille suo.

Päästäthän  Pienen perniöläisen sydämeesi...?

Oi tätä suloista onnea,
tätä
taivaallista Joulumakkaraa...

Iloista Neljättä Adventtia,
enää kaksi yötä nukuttavana
ja sitten on...
JOULU!

t. Sanna

Anna meille meidän jokapaivänen Cake Popsimme

Jouluiset Cake Popsit

1 pötkö dominokeksejä 1/2 pakettia Philadelphia tuorejuustoa 1 levy valkoista- tai maitosuklaata nonparellejä makeismuotteja Murskaa keksit hienoksi muruksi tehosekottimessa. Lisää tuorejuusto (tilkka Dooley`s kermalikööriä sopii myös mukaan) Pyörittele massasta pyöreitä palleroita ja laita ne hetkeksi jääkaappiin hyytymään. Sulata suklaa vesihauteessa, valuta sitä (tai dippaa) palleroiden päälle. Koristele nonparelleilla. Vielä kaksi työaamua ... jaksaa ... ... jaksaa ... ja sitten se on tässä: Joulu  Ylihyvää Viikonvaihdetta kaikille! t. Sanna

Hiljaisuuden saartamana

Seija-myrskyä seuraava aamu näytti meille kauniit kasvonsa.

Aurinko paistoi kirkkaasti  ja matalalta luoden

 pitkiä joulukuun varjoja pihaamme.

Yön myrskystä oli merkkinä vain täydellinen hiljaisuus.

Jäimme koko päiväksi sähköittä,

joten töiden tekemisestä ja jouluvalmisteluista 

ei tullut mitään.

Ainoastaan seinäkellon rauhallinen raksutus

 ja takkatulen  loimu pitivät  seuraa.

Leivinuunin lämmössä muhi uuniohrapuuro hiljaisen päivän ratoksi.

Hitaan ja hiljaisen elämän luksusta,

jossa elämän kauneus näyttäytyy juuri tällaisena.

Olen usein haaveillut eläväni meren rannalla,

mahdollisimman kaukana kaupungin äänistä.

Veden saartamat-tv-sarja kuvaa saariston elämää,

 jossa kiire ja aikataulut ovat vain sanoja paperilla.

Tunnistan itsessäni parantumattoman nesomaanikon, saarihullun,

jota sarjan katsominen vain pahentaa.

Mutta  myrskyn jälkeisinä päivinä, 

ymmärrän eläväni niissä rajoissa,

joissa sähkö, toimiva puhelinliittymä ja laajakaista ovat  itsestäänselvyys.

Seija kävi näyttämässä paikkani, osoittamassa arkeni rajat   ja

kielsi minulta itseäni suuremmat unelmat.

Kotoani on kuitenkin vain vähän 

toistakymmentä kilometriä rantaan,

joten voin milloin tahansa poiketa vetämässä keuhkot täyteen

 raikasta meri-ilmaa ja hetken leijumassa unelmissani.

Sitä Seija ei voi minulta viedä!

Ja saanhan kuitenkin asua täällä maaseudun

 tunnelmallisessa sylissä,

joka on toisinaan todella rock!

Pieniä Jouluvalmisteluja

Kylläpä on mukava taas askarrella pieniä joulujuttuja.

Tänä vuonna olen innostunut näihin

 "Lakupoika"-pannunalusiin,

vaikka virkkaustaitoni on 6-vuotiaan tasoa.

Tosin voin todeta sen jo kohentuneen ja

ehkäpä kuudeskymmenes pannunalunen on jo virheetön :)

Maanantaina aloitin joulusiivouksen ja 

koko tonttuarmeija muutti meille.

Ihana lämmin hehkeä puna pimeyttä torjumaan.

Koristeet ovat ajalta, jolloin lapset olivat vielä pieniä ja 

ne tuovat sen aidon joulun tunnun.

Kynttilät, tontut ja punaiset huovat 

löysivät paikkansa jälleen kerran luoden

 joulun taikaa,

yhdessäolon aikaa...

Illalla vähän kantarellipiirakkaa ja jälkkäriksi Irish Coffeet,

nams...

jaksetaan taas huominen,

mitä se kiireineen tuokin tullessaan...

Mukavaa loppuviikon alkua Sinulle!

Päivänmatkan kauempana kotoa

Kun elämä oikein tempoo ja 

keskeneräisiä juttuja on jokaiselle varpaalle,

on hyvä hetkeksi hiljentyä ja käydä vaikkapa

 aamukahvilla Tukholman saaristossa.

Antaa päivä aikaa itselle ja ajatuksille.

Katsoa rauhoittavaa merta,

nautiskella yrttisaunan lämmöstä ja

istua valmiiseen joulupöytään.

Antaa tilaa uusille ajatuksille ja

heittää kelvottomat Itämeren kylmään syliin.

Kotona jaksaa taas uusin voimin tarttua

arjen askareisiin,

työkiireisiin ja

 vaikka toimimiseen Joulupukin apulaisena.

Jouluisaa ja nautinnollista

viikkoa sinulle!

Itsenäisyyspäivänä

Hei!

Saimme viimein ohuen lumipeitteen.

Ensilumi oli kaunista,

hetken hurmaa...

Kylvimme valossa

ja nautimme talven lumosta.

Kaikki oli puhdasta ja kaunista.

Iltakävelyllä kaikki oli toisin, 

lumi oli enää muisto,

pieni ohut häivähdys pellon pientareella.

 Itsenäisyyspäivää juhlimme läheisten seurassa,

söimme poron lapaa herkullisten lisäkkeiden seurana.

Pieni kummityttäreni Auri,

jota aivan hetki sitten vielä kannoin sylissäni,

oli valmistanut meille taivaallista

Karpalopannacottaa.

Kummitädin pienestä tytöstä on kasvanut 

etevä nuori naisenalku.

Ruoka oli hyvää,

seura parasta A-luokkaa.

Nyt on aika itsenäisen Suomen ja 

presidentin vastaanoton.

Jätän hetkeksi maalliset murheeni ja 

hiljennyn miettimään

niitä uhrauksia joita maamme rakentamisen

eteen on tehty.

Hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle!