Nuorcamino

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ihana, kamala pimeys


29. joulukuuta 2013,
Päiväkävelyllä,
tasaisen harmaa pilvikatto,
lumeton, pimeä,
synkkä,
tulviva joki.
Pelloilla viheriöivä ruoho
kuin valheellinen lupaus tulevasta keväästä.


Sade on rummuttanut päiväkausia.
Kuollut heinä kuiskii tuulessa
 talventuloa.


Lämmin jakso on saanut  pajunkissat kukkimaan,
kasvi luulee jo kevään koittaneen.
Huijatuksi tulemisen sietämätön keveys...


Kituliaan koivun latvassa luonnon oma taideteos.
Harmaus, synkkyys, taitavin opettajani 
rauhaan ja harmoniaan.


Aika pysähtyy,
luonto lepää keräten voimia
uutta kasvukautta varten.



Samoin minä,
molemmilla pinnan alla kevätkaipuu ja ilo.
Parasta käpertyä Manun kanssa sohvalle
 ja ottaa pienet päiväunet.

Mukavaa alkavaa viikkoa,
ystäväni!

Kuvakulma haasteen toinen osa,
kuva otettu 22.12 keittiön ikkunasta:


synkkää ja pimeää,
valitettavasti...

torstai 26. joulukuuta 2013

Näin pääsimme Jouluun...


Taas tultiin Jouluun,
ja riemuita saa.


Kun vuosi on mennyt,
käy uusi oven taa.


Näin pääsimme Jouluun, 
on valkea maa.


Vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa,
et jouluilon jälkeen vielä iloita vois
ja tulevat päivät veis pelkomme pois.



Näin pääsimme Jouluun,
on valkea maa.



Vaan vielä niin paljon on toivottavaa.



Me pääsimme jouluun
- se takaako sen,
että maailma kerran ois onnellinen?


Jos jouluilon jälkeen vielä iloita vois,
ei parempaa lahjaa nyt toivoa vois.


Joulun rauhaa, 
joulun rauhaa, 
joulun rauhaa vaan...



Tämä Joulu alkaa olla taas eletty, koettu ja iloittu.
Pimeän keskellä on sytytetty kynttilät,
istuskeltu rakkaiden kanssa,
rentouduttu ja lenkkeilty pimenevässä illassa.
Antauduttu joululle ja
annettu sille mahdollisuus.

Tästä jatketaan taas,
kesää kohti ;)



maanantai 23. joulukuuta 2013

Mimmottos viätetä hyvä Joulu?


Joulupatja o mu omakeksimä perinne,
mink mää tahtoissin lanseerata niil ihmisil,
ketkä tahtoo viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, ett jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines.
Ympärs asetella ruakka
 (mikä ei o itte tehty vaa myyjäisist ostettu 
taik jonku ahkera jouluihmise laittama),
 namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei
 onka sattunu saama.


Siä peito al sit maatta uuttevuatte saak
käännetä välil kirja sivui taik kylkke, ojennella kätt kohren konvehtei.

Viarai ei saa tul käymä, eik itte kuulu käyrä missä.
Ei ol väli onk yksinäine, parilline taik perhelline
 - joulupatja o joustava ratkaisu.


Ko siit nousse,
 o niin kyllästyny makkamiseja ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo,
et sitä riittä pitkäl kevässe.

-Heli Laaksonen-


Oikke mukava ja rauhallist
Jouluaikka vaa kaikil!
toivottava Haarakalliomäe tontu

lauantai 21. joulukuuta 2013

Anna meille meidän jokapaivänen Cake Popsimme



Jouluiset Cake Popsit


 1 pötkö dominokeksejä
1/2 pakettia Philadelphia tuorejuustoa
1 levy valkoista- tai maitosuklaata
nonparellejä
makeismuotteja


Murskaa keksit hienoksi muruksi tehosekottimessa.
Lisää tuorejuusto
(tilkka Dooley`s kermalikööriä sopii myös mukaan)
Pyörittele massasta pyöreitä palleroita ja laita ne hetkeksi jääkaappiin hyytymään.
Sulata suklaa vesihauteessa, valuta sitä (tai dippaa) palleroiden päälle.
Koristele nonparelleilla.


Vielä kaksi työaamua
... jaksaa ...
... jaksaa ...
ja sitten se on tässä:
Joulu 

Ylihyvää Viikonvaihdetta kaikille!
t. Sanna

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Hiljaisuuden saartamana


Seija-myrskyä seuraava aamu näytti meille kauniit kasvonsa.
Aurinko paistoi kirkkaasti  ja matalalta luoden
 pitkiä joulukuun varjoja pihaamme.
Yön myrskystä oli merkkinä vain täydellinen hiljaisuus.


Jäimme koko päiväksi sähköittä,
joten töiden tekemisestä ja jouluvalmisteluista 
ei tullut mitään.
Ainoastaan seinäkellon rauhallinen raksutus
 ja takkatulen  loimu pitivät  seuraa.


Leivinuunin lämmössä muhi uuniohrapuuro hiljaisen päivän ratoksi.
Hitaan ja hiljaisen elämän luksusta,
jossa elämän kauneus näyttäytyy juuri tällaisena.


Olen usein haaveillut eläväni meren rannalla,
mahdollisimman kaukana kaupungin äänistä.
Veden saartamat-tv-sarja kuvaa saariston elämää,
 jossa kiire ja aikataulut ovat vain sanoja paperilla.
Tunnistan itsessäni parantumattoman nesomaanikon, saarihullun,
jota sarjan katsominen vain pahentaa.


Mutta  myrskyn jälkeisinä päivinä, 
ymmärrän eläväni niissä rajoissa,
joissa sähkö, toimiva puhelinliittymä ja laajakaista ovat  itsestäänselvyys.
Seija kävi näyttämässä paikkani, osoittamassa arkeni rajat   ja
kielsi minulta itseäni suuremmat unelmat.

Kotoani on kuitenkin vain vähän 
toistakymmentä kilometriä rantaan,
joten voin milloin tahansa poiketa vetämässä keuhkot täyteen
 raikasta meri-ilmaa ja hetken leijumassa unelmissani.
Sitä Seija ei voi minulta viedä!


Ja saanhan kuitenkin asua täällä maaseudun
 tunnelmallisessa sylissä,
joka on toisinaan todella rock!


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Pieniä Jouluvalmisteluja



Kylläpä on mukava taas askarrella pieniä joulujuttuja.
Tänä vuonna olen innostunut näihin
 "Lakupoika"-pannunalusiin,
vaikka virkkaustaitoni on 6-vuotiaan tasoa.
Tosin voin todeta sen jo kohentuneen ja
ehkäpä kuudeskymmenes pannunalunen on jo virheetön :)


Maanantaina aloitin joulusiivouksen ja 
koko tonttuarmeija muutti meille.


Ihana lämmin hehkeä puna pimeyttä torjumaan.
Koristeet ovat ajalta, jolloin lapset olivat vielä pieniä ja 
ne tuovat sen aidon joulun tunnun.


Kynttilät, tontut ja punaiset huovat 
löysivät paikkansa jälleen kerran luoden
 joulun taikaa,
yhdessäolon aikaa...


Illalla vähän kantarellipiirakkaa ja jälkkäriksi Irish Coffeet,
nams...
jaksetaan taas huominen,
mitä se kiireineen tuokin tullessaan...



Mukavaa loppuviikon alkua Sinulle!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Päivänmatkan kauempana kotoa


Kun elämä oikein tempoo ja 
keskeneräisiä juttuja on jokaiselle varpaalle,
on hyvä hetkeksi hiljentyä ja käydä vaikkapa
 aamukahvilla Tukholman saaristossa.
Antaa päivä aikaa itselle ja ajatuksille.
Katsoa rauhoittavaa merta,
nautiskella yrttisaunan lämmöstä ja
istua valmiiseen joulupöytään.
Antaa tilaa uusille ajatuksille ja
heittää kelvottomat Itämeren kylmään syliin.

Kotona jaksaa taas uusin voimin tarttua
arjen askareisiin,
työkiireisiin ja
 vaikka toimimiseen Joulupukin apulaisena.


Jouluisaa ja nautinnollista
viikkoa sinulle!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivänä



Hei!
Saimme viimein ohuen lumipeitteen.
Ensilumi oli kaunista,
hetken hurmaa...
Kylvimme valossa
ja nautimme talven lumosta.
Kaikki oli puhdasta ja kaunista.


Iltakävelyllä kaikki oli toisin, 
lumi oli enää muisto,
pieni ohut häivähdys pellon pientareella.


 Itsenäisyyspäivää juhlimme läheisten seurassa,
söimme poron lapaa herkullisten lisäkkeiden seurana.
Pieni kummityttäreni Auri,
jota aivan hetki sitten vielä kannoin sylissäni,
oli valmistanut meille taivaallista
Karpalopannacottaa.
Kummitädin pienestä tytöstä on kasvanut 
etevä nuori naisenalku.
Ruoka oli hyvää,
seura parasta A-luokkaa.


Nyt on aika itsenäisen Suomen ja 
presidentin vastaanoton.
Jätän hetkeksi maalliset murheeni ja 
hiljennyn miettimään
niitä uhrauksia joita maamme rakentamisen
eteen on tehty.

Hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle!



tiistai 3. joulukuuta 2013

Uusi matto on ihana asia

Kotoisa pauke kuuluu jo vanhan kansakoulun pihalla.
Sekä innokkaita opiskelijoita että vanhoja konkareita on  mukana runsaasti.

Kuva: Kirjasto Virma

Tämän syksyn madonkudonta saatiin jälleen päätökseen.
Valmiina toistakymmentä metriä valmista mattoa,
jossa jokaisella sukkulan heitolla loin uniikkia arkipäivän designiä.


Jokainen matto on yksilö, aito ja erilainen.
Se puhuttelee ja kertoo oman tarinaa.
Se voi olla heijastus meren aalloilta,
syksyisen suon sammalikoilta  tai
kesäisen mansikkamaan aamukasteesta.


Se on ihana muisto mummolasta, 
 ja samalla tätä päivää parhaimmillaan.
Vanhat lakanat, muovikassit ja vaatteet saavat uuden elämän,
ne kantavat muistoja ja jatkavat tarinaansa.
Räsymatto on kierrätyksen parhaita taidonnäytteitä.


Kudonta on hyvää  vastapainoa kiireisen elämän aherrukselle,
samalla voi työstaa ajatuksia 
ja jumpata hartioita.
Se rentouttaa ja vie mukanaan.
Hyvinvointiin voi vaikuttaa käsillä tekemisen kautta.


Kutomiseen olen täysin koukussa:
Se on harrastus ja intohimo,
jossa saa toteuttaa itseään.
Koskaan ei etukäteen voi tietää
 millaisen lopputuloksen vanhoista tekstiileistä voi saada aikaiseksi.
Vasta lattialla, omalla paikallaan räsymatto näyttää
iättömän kauneutensa.


Vanhan ajan räsymatto on kotoilun myötä taas noussut suosioon,
siitä huomaa että kaikki hyvä palaa joskus juurilleen.


Mukavaa illan jatkoa,
Ryppy siellä poimu tuolla, 
niinkuin kutojallakin.
Se kuuluu elämään.


Muistathan olla kiltisti,
tontut kulkevat jo?