Nuorcamino

tiistai 27. elokuuta 2013

Sadonkorjuun juhlaa

 Marjojen, hedelmien, vihannesten ja sienien säilönnän aika on juuri nyt parhaimmillaan.
Oman puutarhan herkut ja metsän antimet maistuvat monin verroin
 herkullisemmalta kuin kaupasta ostetut.


Mikä olisikaan mukavampaa kuin kutsua ystävät koolle ja järjestää kunnon sadonkorjuujuhlat entisaikojen kekriperinteen malliin.


 Mansikkahillo porisee 


Marjat omasta maasta, kattilaan hiljaa porisemaan ja puhtaisiin purkkeihin talvea odottamaan.


Sienien kuivatus on helppoa ja palkitsevaa.


Alkusalaattia, ole hyvä...


Kaalipataa, puolukkahilloa ja saaristolaisleipää


Jälkiruuaksi Ahvenanmaan pannukakkua ja mansikkasurvosta.


Kuistin komeron viileydestä
haettiin kullankeltainen
samettikuorinen viili.
Joskus pudotimme päälle metsämansikoita.
Siinä maistui kesänurmien riemu.
Ja lopuksi nuolimme lusikat
-Raili Heikkilä.


Ihanaa sadonkorjuun aikaa sinulle!


perjantai 23. elokuuta 2013

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...


Auringonlasku Hangon itäsataman yllä.


Hangonkylän satamassa sijaitseva pieni kala- ja äyriäisravintola På Krogen, jossa tarjoillaan taivaallisen hyvää omassa kylässä jalostettua kalaa.




Hylkeiden ilakointia aivan veneemme vieressä.


Tammisaaren idyllinen vanhakaupunki kapeine kujineen kutsuu kiireetöntä kulkijaa.


Katujen nimet kertovat vanhoista ammateista.


Paikallinen jalkapallomatsi kuohutti yleisön tunteita: Ekenäs - Gnistan (2 - 2)


  Jyssarö - saariston jalokivi. 
Vastaan saattaa kävellä utelias ja hyväntuulinen lammas.


Jussarö on tunnettu kansallispuiston ikimetsistään, hienoja vaellusreittejä ja luontopolkuja.




 Kaupunkisodan jäljet kauniin saaren sisäosassa kertovat karua kieltään.




 Stressitönta kalaa mato-ongella...


Pannulle paistumaan,


...ja todellista lähiruokaa nautittavaksi.


Taalintehtaan torilla törmäsin oman kunnan lähiruuan todelliseen konkariin, Tiinaan,
ja pääsin vähän kokeilemaan torikauppaa....



Mistä sitten on hyvä loma  tehty?


Hitaista aamuista...



kiireettömistä lounaista,


ja hiljaisista illoista.


Myötätuulesta kohti auringon siltaa, 


onnellisuuden lähteillä,
mielenrauhaa ja iloa ilman 
minkäänlaista ponnistelua.




Siitä on hyvä loma tehty!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vanhaa lautaa ja ikkunanpokia...


Olen aika lailla ihastunut vanhaan ladonlautaan.
 Puun pinnassa näkyy vuosikymmenten ajan patina ja auringon voimasta haalistunut punamulta. 
Jokainen lauta on yksilö,  kappale kaunista maaseutuamme.
 Laudan pintaa silitäessä tunnen kesän poutapilvet ja vastaniitetyn heinän tuoksun.
Maalaisromanttinen sisustustyyli saa siivet.


 Ladonlautaa saunan sisustuksessa,


....autotallin katon koristelussa...


WC:n kaapissa
 (ovikoriste Pariisista, lintu kyläravintola Nemo),


peileissä ja kehyksissä.


Kuvassa mieheni  vanhan kotitalon ikkunanpoka, johon on kiinnitetty peili.
 Kaunis kuin koru.


Takkahuoneen katon 300 pientä kuituvaloa tuo tunnelmaa.


Klapia, ikkunanpokia ja ladonlautaa kotibaarissamme...


...sekä kattauksessa,

tunnelmallista pyhäpäivää  sinulle...

Tänä suvena 
kuljin sen polun jälleen.
Vanha lato niityn laidassa
täynnä tuoksuvia heiniä.
Pääskyllä pesä
räystään alla.
Yön tummuessa
kehrääjälintu lauloi.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Транссибирская поезде


Kaksi vuotta sitten sanoin tahdon parhaalle ystävälleni. 
Vietimme häitä urheilukilpailujen merkeissä paikallisella metsästysmajalla.
 Tunnelma oli välitön ja hauska.
 Elämäni parhaat juhlat, sanoisin...


Juhlien jälkeen lähdimme rinkat selässä kohti Vladivostokia,
 junalla suuren Siperian halki aina  Tyynellemerelle saakka. 
Kilometrejä kertyi  Moskovasta määränpäähän 9288.
 Ja paikalliskoneella takaisin, 
joka onkin sitten oma tarina sinäänsä...


Moskovan rautatieasema, seikkailu alkakoon...


Maantieverkosto pääväylien ulkopuolella on heikosti kehittynyt, 
koska neuvostoaikana panostettiin autojen vähäisyyden vuoksi rautatieliikenteeseen. 
Lisäksi tieverkosto on jakautunut epätasaisesti.
 Edelleen yli 40 000 kylästä ja taajamasta, joissa asuu noin kolme miljoonaa ihmistä,
 ei ole ympärivuotista pääsyä maantie- ja rautatieverkkoihin. 
Venäjällä risteilee 149 000 km rautatietä, josta lähes puolet on sähköistetty. 
Laskujemme mukaan viiden minuutin välein meitä vastaan tuli juna, 
jossa oli keskimäärin 100 vaunua. 
 Moskovasta lähtee kolme päärataa kohti Japaninmerta:
Trans-Siperian-, Trans-Mongolian- ja Trans-Mantsurian-rata. 


Reittimme kohti Vladivostokia. 
Huomautettakoon, ettei koko matkan aikana juna myöhästellyt minuuttia enempää.
 Tästä voisi VR ottaa hieman mallia...


Asemilla tehtiin kauppaa: koriste-esineitä, käsitöitä ja venäläisiä herkkuja.
 Kuvassa kaalipiirakoiden myyjä.


              Puolivälin etappimme oli Irgutskissa, Venäjän Pariisissa....


Ehkä hienoin matkakokemukseni: Olkhonin saari Baikalilla.
 Persoonallinen paikka, jossa oli  hyvä ja ystävällinen palvelu,
 sekä satumaiset maisemat.






Maailman kahdeksas ihme: poljettava suihku!


Uinti Baikalissa tietää pitkää ikää:
 vesi +4, ilma vielä vähemmän.
 Baikalin työväenuimareiden jäsen no 26.


Normaali kylänäkymää, lehmiä ja Ladoja ilman rekisterikilpiä
 "siellä, mitä tieksi kutsutaan..."


Satumaisen kaunis Baikal, maapallon syvin järvi,
 joka sisältää viidenneksen sulasta makeasta vedestämme.




 Ihana torimummo työnsä ääressä.
 Mukaan lähti pussillinen lämpöisiä lapasia.


Siperian ruskamaisemaa silmäkantamattomiin.


Savustettua Omul-kalaa, jota esiintyy ainoastaan Baikalilla ja venäläistä olutta
 - herkuttelua junassa.


Aamu-usvaa syvällä Siperiassa.


Perillä Vladivostokissa, joka avattiin turisteille vasta v. 1992.
 Venäjän San Fransiscoksi kutsuttu satamakaupunki yllätti siisteydellään ja ystävällisyydellään.


Seitsemän vuorokautta junassa, neljän hengen hytissä,
 jossa vieraita ihmisiä tuli ja meni.
 Venäjällä lähes kolme viikkoa. Isoja kaupunkeja, pieniä kyliä. 
 Kaksi kielitaidotonta seikkailijaa kaukana kotoa. 
Venäläiset kohtelivat meitä hyvin, vieraanvaraisuus oli aina läsnä. 
Sanakirjan ja käsien avulla keskusteltiin, eväät jaettiin, 
yhdessä käytiin nukkumaan. 

 Mitä äiti Venäjä meille antoi:
- opetti ymmärtämään että ihmisiin voi ystävystyä kieli- tai kulttuurieroista huolimatta
- näytti, että +4 asteisessa vedessä voi uida
- opetti , että leipää voi syödä ilman voita, makkaraa JA juustoa 
- näytti, että vodka ja olut on tarkoitettu juotavaksi
- osoitti, että 10 henkilöä voi nukkua samassa huoneessa sukupuoleen ja kansallisuuteen     katsomatta
- osoitti, että aivan meitä lähellä on suuri ja outo maa, jossa asuu sitkeä ja vähään tyytyvä kansa. 

Sanotaan myös että Siperia opettaa.
 Meille häämatkalaisille se opetti tämän:
Passi, hammasharja, luottokortti,  vessapaperia, seikkailumeltä, kunnioitusta ja
 huolenpitoa toista kohtaan ja erityisesti  rakkautta.

 Valmiina lähtöön milloin tahansa, minne tahansa...