Kuinka ihanaa onkaan olla muualla
poissa omasta tutustaan
jossain ihan toisaalla uusien asioiden äärellä.
Olla enemmän hereillä
levännyt ja virkeä
huoleton aamusta yöhön
ja unissaankin onnellinen.
Ja täältä etäältä
sitten muistaa
mikä lähellä on hyvin
mikä kotona on paremmin
ja minkä vuoksi kannattaa
sittenkin vielä joskus palata takaisin.
Ja niin meillä alkoi kymmenes patikointiviikko ja olimme 21 km:n päässä kotoa.
Olo oli ollut jo useamman päivän ajan saman aikaisesti hilpeä ja surullinen, onnellinen ja pettynyt. 1768km, 68 vaelluspäivää, 3 välipäivää ja lähes 3 000 000 askelta takana oli aika sanoa jäähyväiset elämämme parhaalle seikkailulle ja kääntää askeleet kohti kotia.
Tiesimme että mutkaton elämämme, jossa kaikki tarvittava kulki 15 kg:n rinkassa, oli nyt päättymässä ja oli aika ottaa vastuu omasta, läheisten ja asiakkaiden hyvinvoinnista ja olimme siihen valmiimpia kuin koskaan aikaisemmin.
Paimiossa meitä oli saattamassa ja tapaamassa joukko ystäviä ja tunsimme olomme täydellisen tervetulleiksi.
Paimion Nesteeltä lähdettyämme joukkoomme liittyi matkan varrella lukuisia ystäviä ja kotiin päästessämme ryhmä kasvoi entisestään.
Olimme liikuttuneita ja otettuja saamastamme ylenpalttisesta huomiosta.
Lähtiessämme matkaan vaeltamisen ja uusien kokemusten halusta, olimme saaneet suuren maarän virtuaalimatkakumppaneita, joista osa liittyi seuraamme tärkeänä päivänä.
Kotona oli aika juhlia.
Kaunis kiitos kaikille jotka osallistuivat upeaan kotiinpaluuseemme!
Olet kaukana tai lähellä, olet ollut tärkeä meille koko vaelluksemme ajan.
Kun voi tänään tässä nähdä sen kaiken tarkoituksen, kuljetun matkan.
Kivet ja kannot.
Niin ymmärtää, että kannatti lähteä.
Sanna ja Timo
