Terveiset tähtien tieltä! (Camino I)

Olemme saapuneet Pariisin, Bayonnen ja

 Saint-Jean-Piet-de-Portin kautta Roncesvallesiin.

 Ensimmäinen päivä Caminoa takana. 

Samaa tietä ovat kulkeneet aikoinaan paimenet,

 roomalaiset legioonat, Kaarle Suuren armeija, 

Ferdinandin katoliset ja Kaarle V. 

Myöhemmin polkua kulkivat myös Napoleonin sotilaat,

 joiden mukaan tämä reitti sai nimensä.

Takana on huima tie Roncesvallesiin, 

joka vaati voimia.

 Nousua syntyi 163 metristä 1430 metriin.

 Vaellukseen Pyreneitten yli Roncesvallesiin kului 

aikaa yhdeksän tuntia ja matkaa 25 kilometriä.

 Mikäli Pyreneet ovat sinulta vielä valloittamatta,

suosittelemme sitä lämpimästi:

huimat vuoristomaisemat, laiduntava karja ja

 vaeltajien ystävällisyys ovat kaiken 

kivun ja kärsimyksen arvoisia.

Myöhään iltapäivällä saavuimme Roncesvallesin luostariin,

 jossa yöpyy ja aterioi vuoden jokaisena yönä 

satakunta vaeltajaa.

 Tunnelma on hyvinkin tiivis, 

sillä pienessä huoneessamme yöpyy 16 henkilöä ja

 käytössämme on kaksi vessaa ja pyykkikone joka ei toimi.

 Sen sijaan tänään saamme lämmintä 

vettä ja sähkövalon suihkuun.

Luostari-illallisen ja yön jälkeen nousee uusi aamu: 

jatkamme eteenpäin tähtien tiellä, 

jonka uskotaan seuraavan Linnunrataa.

 Päivän saldo: 

kipeytyneet jalat, uupunut vaeltaja,

onnellinen mieli ja pari rakkoa jaloissa...

Camino - suuri haaveeni

Vene on varmimmassa turvassa

silloin kun se on satamassa,

mutta ei veneitä ole rakennettu sen vuoksi.

- Paolo Coelho, Pyhiinvaellus

Joskus on terveellistä tehdä oman elämän inventaario:
 mistä kannattaa pitää kiinni ja mistä irrottaa. 

Ja se kannattaa tehdä etukäteen,

 eikä vasta sitten, kun kaikki pelimerkit on jo käytetty. 

Ja kun haluaa ottaa elämässään aikalisän,

 kävely on erinomainen vaihtoehto...

Suuri haaveemme on nyt toteutumassa: 
Lähdemme matkaan 11. syyskuuta,
kun tätä vuotta on jäljellä 111 päivää.
 Camino, tie odottaa.

 Kuusi viikkoa ja 800 kilometriä.

Rinkassa paikallisen apteekin sponsoroimat rakkolaastarit 
ja vaelluskengissä Tammelan kalevalaisen jäsenkorjaajan
  huoltamat jalat.

Tapanamme ei ole ollut valita helpointa tietä,
kuten ei tälläkään kertaa.
Edessä  vuoroin polttavaa aurinkoa,
 jäätävää viimaa ja sadetta,
 joka piiskaa vaakasuoraan.
 Raskas rinkka, väsynyt vaeltaja ja majatalot,
 jossa kuutisenkymmentäkin pyhiinvaeltajaa nukkuu samassa salissa.
Kaksi kulkijaa kaukana kotoa...

Mutta tällä matkalla haluan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen unohtaen hetkeksi tavoitteeni ja antaa itselleni aikaa levätä ja unohtaa oman vajavaisuuteni.

Ja kun palaamme, toivon löytäneeni pienen paratiisin pääni sisällä.

Toivon, että matka kuorii minusta kaiken vanhan ja turhan.

 ♡

 Paolo Coelho on Brasilian menestyneimpiä kirjailijoita.
 Teokset kertovat päähenkilön matkoista ja
 niissä on runsaasti symboliikkaa.

 Coelhon esikoisromaani Pyhiinvaellus julkaistiin 1987.

 Se on tarina hänen pyhiinvaellusmatkastaan Santiago de Compostelaan. 
Evääksi matkalle otan juuri tuon kirjan ja matkaan
valmistauduin lukemalla Coelhon Accran kirjoituksia.
Annan läksiäisiksi sinullekin kauneimmat palat Accraa ja 
joitakin lumoavia kuvia Caminolta...

Sinulle, ole hyvä... 💗

Ja kun huomenna aurinko nousee,
 ei tarvitse kuin sanoa itselleen:

Aion katsella tätä päivää kuin se olisi ensimmäinen päiväni.

Aion katsella läheisiäni hämmästyneenä ja ihmeissäni -

onnellisena siitä että he ovat vierelläni ja jakavat hiljaa kanssani tunteen,

jota sanotaan rakkaudeksi ja josta puhutaan paljon

mutta jota ymmärretään kovin vähän.

Aion katsella kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa, 

varsinkin pieniä asioita johon olen jo niin tottunut,

 että olen unohtanut millainen taikavoima niihin kätkeytyy.

Nouskaa joka aamu riippumatta siitä miltä teistä tuntuu ja

valmistautukaa säteilemään omaa valoanne.

Kaikki jotka eivät ole sokeita näkevät sen loiston ja ihastuvat näkemäänsä.

Liittykää niihin jotka antavat rakkauden valon loistaa esteettä,

ilman moitteita ja kiitoksia, niin

ettei sitä estä pelko tulla väärinymmärretyksi.

Liittykää niihin, jotka laulavat, kertovat tarinoita

ja nauttivat elämästä ja joiden silmät loistavat ilosta,

sillä ilo on tarttuvaa ja löytää ratkaisun sieltäkin,

missä järki näkee ainoastaan  selityksen virheeseen.

Me menemme pidemmälle kuin kuvittelimme.
Pyrimme löytämään tiemme sinne missä aamutähti syntyy.
Ja hämmästymme huomatessamme,
että pääsy sinne oli helpompaa kuin luulimmekaan.

Kokeilkoot arkipäivän rutiineja ne jotka pitävät seikkailuja vaarallisena.

He ovat huomaava että se tappaa nopeasti.

Ja vaikka tämä olisi minun viimeinen päiväni täällä maan päällä,

 aion käyttää sen hyödykseni niin hyvin kuin suinkin,

 koska aion elää sen kuin viaton lapsi, 

kuin tekisin kaiken ensimmäistä kertaa.

Voi hyvin ystäväni,

marraskuussa nähdään!

t. Sanna ja Timo

Hyvää pääsiäistä!

Pajunkissat valkeat,  suklaamunat maistuvat  Pääsiäiseen kuuluvat.  Trullit, noita-akat luutineen,  piristyksen tuovat kevääseen.  Mämmit, munat, lampaanviulut,  kenties täydet sahtikiulut  koko kropan ravitsee,  juhlamielen kohottelee. Kevät keikkuen tulevi, hyvää pääsiästä sinulle! t. Sanna

Kiitos, meille kuuluu hyvää

Hei pitkästä aikaa!
Kun irtisanouduin vakinaisesta työstäni ja päätin antaa sydämeni kuljettaa, pelkäsin ratkaisua kuollakseni.
Luulin jääväni ajatusteni kanssa yksin, etten saa ainuttakaan asiakasta ja että joudun palaamaan häpeillen takaisin työelämään.
Mutta kuinkas kävikään?

Viime tiistain talousliitteen kannessa hymyili onnellinen ämmi, joka teki unelmista totta. 

Vajaassa vuodessa on huomannut että ratkaisu ja aika päätökselle oli enemmänkin kuin oikea...

Töitä riittää, ystäväpiiri ja verkosto kasvaa jatkuvasti ja jokainen päivä on uusi seikkailu ja mahdollisuus.

Ja mitäpä sitten...
Tänään tempaistiin taas:
sain kutsun Kasvuopeniin ja päätin heittäytyä...
Kävin sparrissa, täytin hakemuksen ja painoin enteriä...
Aika näyttää pääsenkö jatkoon, ja jos pääsen, mitä siitä seuraa.
Ensimmäisen kolmen tunnin aikana tapahtumassa verkostoiduin jo niin hyvin, että käynti kannatti.
Ja nyt annan jälleen sydämeni kuljettaa...

Annan sinulle haasteen maaliskuulle:

Pysähdy - Keskity - Tee merkityksellisiä asioita

Voi hyvin!

t. Sanna

Hetken hengitellen...

Tulin vain toivottamaan sinulle

ihanaa, lumihiutaleen keveää viikonloppua!

Nautitaan tästä hetkestä,

elämänpituisesta matkasta 💙

t. Sanna

Villasukat viipottaa...

Iloista uutta vuotta ja

 topakat tammikuun terveiset Elämys Ämmistä,
 Sauvon Haarakallionmäeltä!

Täällä meillä kuljetaan kohti suurta haavetta:
Pelkkä menolippu Pariisiin syksyksi on hankittu ja 
kävelytreenit kohti Coaminoa ovat täydessä käynnissä.
Jokapäiväisen kävelyn myötä haave konkretisoituu.

Harjoitukset jäivät kuitenkin pienelle tauolle kun
Ämmi sairastui viikonloppuna  flunssaan.

Nyt on otetaan kahden askeleen sijaan yksi.

Istutaan nuotiolla, katsellaan tulta ja
herkutellaan tulisella keitolla.
Tunnelmoidaan ja hidastetaan...

Jouluksi piti valmistua useammat kissasukat,
mutta kiireiden keskellä kutominen unohtui.

Eilen kuitenkin valmistuivat  ensimmäiset.

Hiljaa hyvää tulee...

Sukkaruno

Unhoon jääköön ruusut, kukat,

annetaan lahjaksi villasukat.

Vähemmän niillä on näyttöä,

mutta paljon enemmän käyttöä.

Pakkasherrakaan ei voi mitään,

eikä niitä tarvitse säästäen pitää.

Sitten kun kuluvat rikki,

neula ja lanka on ainoa tikki.

Toivottavasti ne kauan kestää

ja jalkoja kylmenemästä estää.

Niissä ei ole mitään haittaa,

huoleti ne voi jalkaan laittaa.

Jos sukat menevät liian liki,

silloin syntyy jalkahiki,

vettä ja saippuaa käytettävä ois,

pesten lähtee hajut pois.

-Mirjami Isohanni-

Tammikuussa taaperretaan,
villasukat viipottaen,

hyristen hyvää oloa...

t. Sanna

Ps. Mikäli haluat liittyä seuraani nuotiolle,
olet sydämellisesti tervetullut meille.
www.ammila.fi 

"Parasta tulevaisuudessa on, että se tulee päivä kerrallaan."

Tuokoon uusi vuosi tullessaan

Riittävästi rakkautta läheistesi tulla ja mennä.

Muistathan pitää avoimia ovia sekä kotona, 

että sydämessä.

Riittävästi terveyttä täysipainoiseen elämään

 ja kykyysi nauttia siitä.

Riittävästi ymmärrystä sinua tekemään 

oikeat ratkaisut vuoden jokaisena päivänä.

Riittävästi aikaa elämäsi tärkeimmille asioille.

Riittävästi runsautta ettet repisi ja hajoittaisi itseäsi päästäksesi päämäärääsi.

 Onhan se mitä teet, arvojesi mukaista toimintaa?

Riittävästi nöyryyttä ottamaan vastaan sen minkä elämä tuo

 ja tekemään jokaisesta päivästä parhaan mahdollisen.

Iloa, onnea ja runsautta 

upeaan vuoteesi 2017!

t. Sanna